Florida part 2

Kuukausi viime postauksesta on vierähtänyt ja nyt vasta pääsen kirjoittamaan tokan osan Floridan matkasta! Viimeiset viikot olen ollut tosi kiireinen, mutten halua pyydellä sitä anteeksi, sillä kokemuksia vartenhan mä täällä olen ja mä NAUTIN kiireisenä olosta. En tietenkään kokoaikaa halua olla kiireinen, mutta täällä olen todennut, että tykkään siitä kun mulla on kokoajan ohjelmaa ja jotakin tekemistä. Kiireellisyyden ykkössyyt ovat olleet mun juuri aloittama jalkapallo, kaverit ja ehkä vähän koulukin (tokan lukukauden alettua aloin nimittäin tehdä läksyjäkin, jotta pärjään lukiossakin Suomeen palatessa). Näistä kirjoitan lisää toisessa postauksessa, nyt keskityn kertomaan mun parista viimeisestä päivästä Floridassa...

Yksi reissun ehdottomista kohokohdista oli päiväreissu Homosassa Springs-nimiseen kansallispuistoon, joka oli U-S-K-O-M-A-T-O-N!! Kuten lukijat jo tietävätkin, mun nykyiseltä kotialueelta ei paljoa puita ja vihreyttä löydy, pelkkiä peltoja ja farmimaata. Tämän takia olikin aivan uskomatonta nauttia palmuista ja vihreydestä jo Treasure Islandilla, ja kun tämä vihreys laitettiin potenssiin sata, olin häkeltynyt. Koitin kerätä parhaat kuvat alle (joita ei ole montaa), mutta puistossa kokemaani fiilistä on vaikea välittää kuvien ja sanojen avulla, se pitää kokea itse.

 

 

Varsinainen syy kyseiseen kansallispuistoon menoon olivat manaatit. Jos scrollasit kuvat nopeasti ohi, palaa takaisin kolmanteen kuvaan ja huomaat kahden harmaan "kiven" olevan todellisuudessa manaattteja. Kuunneltiin esitys näistä jättieläimistä ja sen jälkeen katsottiin, kuinka ne söivät salaattia. Kiinnostava fakta: manaatit ovat täysin kasvissyöjiä, jotka syövät päivittäin jopa 50kg kasviksia! Manaatit eivät olleet kuitenkaan puiston ainoita nähtävyyksiä, vaan päästiin myös ihailemaan mm. krokotiileja, alligaattoreita, erilaisia lintuja ja käärmeitä sekä kaloja.

Kaiken kaikkiaan koko matka Floridaan oli aivan ihana ja sopiva break mun arkielämään. Lämpö, aurinko ja rakkaat isovanhemmat tuli kaikki tarpeeseen ja varmasti palaan vielä tuonne. Vaikka olenkin jo lähes 8kuukauden jälkeen oppinut elämään elämääni ilman jatkuvaa kontaktia oikeaan perheeseeni, tuntui lomailu ilman heitä silti hieman tyhjältä. Siskolle tuli lähetettyä kymmeniä kuvia niin mun huoneesta kuin asunnosta löytämistäni suomalaisista esineistä (joita löytyi muuten harvinaisen monta). Niin rannalla kävellessä kuin ekaa NHL-peliä katsoessanikin en voinut lakata miettimästä, kuinka mun perheen pitäisi olla täällä nauttimassa mun kanssa. Isän, joka aikoinaan sai mut innostumaan lätkästä ja siskon, joka ottaa mahtavia lomakuvia mun kanssa. Ensi kerralla sitten. Toivottavasti kukaan ei ymmärtänyt väärin, vietin aivan huippukivan loman ihanien ihmisten luona, pala musta vain tuntui puuttuvan. Mutta se pala tulee reilun kahden kuukauden päästä Kanadaan, en malta odottaa!!