tiistai 4. heinäkuuta 2017

Canada Day

Pari päivää sitten oli yksi mun vaihtovuoden isoimmista ja parhaimmista päivistä, Kanada täytti siis 150 vuotta. Canada Dayta (tai lyhennettynä vain C-Day) juhlitaan siis 1.7 ja tänä vuonna oli tosissaan iso juhlavuosi, se kyllä näkyi! Koko vuoden ajan olen mm. radiosta saanut kuulla puhetta Canada 150-juhlavuodesta ja viikkoa ennen itse juhlapäivää talot ja niiden pihat alkoivat todellakin täyttyä punaisesta sekä valkoisesta ja lippuja näki kaikkialla. Suomeen verrattuna kanadalaiset ovat hyvin isänmaallisia (esim. koulussa lauletaan päivittäin O Canada), ja oli mahtavaa nähdä kuinka koko Petrolia täyttyi iloisista ihmisistä, jotka kokoontuivat yhteen juhlimaan ja viettämään aikaa yhdessä.

Mun hostsiskon poikaystävä omistaa oman pienfirman, joka tekee erilaisia palveluita maanviljelyyn liittyen, ja hän pääsi paraatiin mukaan



Aamupäivästä siis kokoonnuttiin kaveriporukalla Petroliassa ja mentiin main streetille katsomaan kylässä järjestettävää paraatia. Ohi meni niin alueen palokunta, partio kuin joukko muitakin pieniä seuroja. Koko katu oli täynnä ihmisiä, valkoiseen ja punaiseen pukeutuneena tietenkin! Lapsille jaettiin karkkia, kylmiä juomia ja kaikenlaista muutakin kamaa. Paraati järjestettiin juuri oikeaan aikaan, sillä noin 10 minuuttia sen alkamisen jälkeen alkoi suhteellisen rankka sade, joka muuttuikin myöhemmin rakeiksi. Tämä ei todellakaan ole normaalia kesäsäätä, mutta onneksi rakeet loppuivat ja lähes 30asteen lämpötila tuli takaisin.




Iltapäivä meni korttia pelatessa Oliverin autotallissa (odottaessa sateen loppumista), nauttiessa Viljan viimeisestä Poutine-illallisesta ja jääkiekkohallin takana järjestetyssä Canada day-tapahtumassa kävellessä. Illasta hypättiin Oliverin uima-altaaseen ja seuraavat pari tuntia menikin taistellessa uimapatjojen päällä. Taisteluarpia sai jokainen ja välillä keuhkoissa oli enemmän vettä kuin ilmaa, mutta kuten aina, tultiin altaasta pois hymy korvissa. Yksi mun parhaista kokemuksista vaihtovuodelta on ehdottomasti uima-altaassa vietetyt iltapäivät ja siellä käydyt painimatsit sekä lentopalloturnaukset.


Minä, Oliver, Alejandro, Vilja, Cody, Zach ja eturivissä Jordan

Viisi sekuntia ylläolevan kuvan jälkeen...
Uinnin jälkeen laitettiin kanadakamat päälle ja otettiin muutama kuva Oliverin autotallin oven edessä. Vilja, Alejandro ja Lex (vanha vaihtari, joka tuli kesäksi takaisin Oliverin ja Alejandron hostperheeseen) olivat edellisenä päivänä maalanneet autotallin oven näyttämään Kanadan lipulta mun ja Oliverin uidessa. Canada day oli samalla Viljan viimeinen päivä Kanadassa, joten viimeiset squad-kuvat tuli ottaa ja joukkoon mahtui joitakin todella hauskoja otoksia. Kuvien jälkeen suunnattiin taas jääkiekkohallin taakse ilotulituksia odottamaan.

  


Puistossa käytiin moikkaamassa mun hostäitiä ja muita Oil Springs-ihmisiä, jonka jälkeen istuttiin nurmikolle ja nautittiin ilotulituksista. Petrolia oli järjestäny tosi hienon shown, johon kuului itse rakettien lisäksi mm. livemusiikkia ja ruokakojuja.


Ilotulitusten loputtua noin klo 23 suunnattiin Oliverin kautta Viljan perheen trailorille (eli asuntovaunulle). Täälläpäin camping (retkeileminen/leirintä) on tosi suosittua ja trailor parkeja löytyy useita. Nämä ovat siis täynnä asuntovaunuja ja jokaisella on oma "tonttinsa" jolla oleskellaan yleisten tilojen (kuten piknikpöytien ja lavan) lisäksi. Loppuyö menikin bonfiren ääressä jutellessa ja tanssiessa mun suostuteltua Lex soittamaan "kunnollista" musiikkia hänen tavallisen EDM:n/tecnon sijasta. Kotiin mennessä piti sanoa heipat Viljalle, mutta onneksi mun kohdalla tää meinas vaan kahden viikon mittaista eroa, sillä asutaan kotona vain 20min päässä toisistamme, joten tullaan varmasti näkemään useasti ensi vuonnakin. Loppu alkaa kuitenkin jo pikkuhiljaa häämöttämään mullakin, sillä torstaina mun oma perhe suuntaa Kanadaan ja 15.päivä lennän itsekin takas kotisuomea kohti. Innostus perheen näkemistä kohtaan kasvaa päivä päivältä, vaikka samaan aikaan en tunne olevani valmis jättämään Oil Springsiä, Petroliaa ja kaikkia kavereita. Onneksi vielä on kuitenkin vähän aikaa jäljellä!