Dog Sled Trip, orientaatio + synttärit

Yksi vaihtovuoden kohokohdista on varmasti Pohjois-Ontariossa, Alqonguinin kansallispuistossa, järjestettävä koiravaljakkoajelu, jonka YFU Canada järjestää vuosittain. Ennen tätä järjestetään kaikille YFU:n vaihtareille pakollinen mid-year orientation eli puolivuosivalmennus. Matka alkoi aikaisin parin viikon takaisena maanantaina (30.1), kun suunnattiin koulubussilla kohti Listowelia. Täällä siis tavattiin kaikki vaihtarit puolen vuoden tauon jälkeen ja päästiin vähän vaihtamaan kuulumisia. Käytiin suuressa ryhmässä läpi vaihtovuoden ylä- ja alamäkiä sekä pohdittiin mm. koti-ikävää. Kaikenkaikkiaan mid-year orientation ei kovin montaa tuntia kestänyt ja myöhäisen lounaan jälkeen hypättiin taas bussiin ja suunnattiin kohti Pohjois-Orientaatiota. Noin neljän tunnin ajamisen ja parin pysähdyksen jälkeen saavuttiin hotellille, jossa purimme tavarat ja seisoimme ulkona n. 30min kuunnellen erilaisia säännöksiä dog sled trippiin liittyen. Loppuilta menikin sitten pizzaa syödessä, pelatessa korttia ja hengailessa muiden kanssa.

Tiistaina koitti aikainen herätys, sillä 7.30 bussi starttasi hotellin pihasta kohti Alqonguinin kansallispuistoa. Tämä oli myös mun synttäripäivä ja herätessä oli ihana lukea kännykkään tulleita synttäritoivotuksia Suomesta, kiitos kaikille jotka muistitte mua! Aamupalalle mennessä onnentoivotuksia sateli ja bussissa istuessani kaikki alkoivat yhtäkkiä laulaa mulle. 40hengen vaihtariporukasta lähti ihan kivasti ääntä ja olin tosi otettu tästä!<3
Pienen ajamisen jälkeen saavuttiin kennelille, mistä meidän tuli lähteä kohti itse koiravaljakkoilua. Kuten alla olevasta kuvasta näkee, koiria oli PALJON (todellisuudessa ainakin tuplasti kuvan määrä) ja paikalla olleet ohjaajat tunsivat heistä jokaisen pelkän vilkaisun perusteella ja osasivat jopa kertoa, missä rivissä he asustavat. Edellisenä iltana meidät oli jaettu 15henkilön tiimeihin, joiden sisällä meidän tuli valita itsellemme pari dogsled tripin ajaksi. Mä olin yhdessä saksalaisen Pian kanssa, ja kahdestaan jaoimme siis valjakon ja kuusi koiraa. Kennelille päästyämme pakattiin meidän tavarat valjakkoon, noudettiin oikeat koirat ja LET´S GO!!

Kuva ei ole paras mahdollinen, mutta siitä näkee meidän valjakon koirien nimet, niiden paikat ja valjaiden värikoodit

Noin 4,5h kuluttua saavuttiin leiriin, jonne päästyämme irrotimme koirat valjakosta ja söimme lounasta. Kello oli vasta kolme iltapäivällä, mutta kiirettä piti jotta ehdittiin ennen pimeän tuloa hakea vettä läheisestä järvestä, pilkkoa polttopuita sekä tietenkin ruokkia ja silittää koiria. Pimeän tultua ja lämpötilan laskettua vietettiin loppuilta teltassa illallista syödessä ja jutellessa. Oli hauskaa kuunnella muiden tarinoita koirista ja siitä, kuinka lähellä kaikki olivat puuhun törmäämistä, sillä joissain kohtaa polut olivat todella kapeita. Me ei onneksi Pian kanssa törmätty puihin, mutta kaaduttiin kaksi kertaa koirien vetäessä liikaa oikealle. Toisella kerralla päädyttiin jäätyneen joen päälle ja ylös noustessa astuin vahingossa liian ohuen jään päälle, joten loppupäivä mentiin märällä saappaalla. Kyllähän siinä varpaat meinas jäätyä, mutta loppujenlopuksi siitäkin selvittiin.


Keskiviikkona koitti aikainen herätys noin seitsemän aikoihin ja pannukakkuaamupalan sekä tavaroiden pakkaamisen jälkeen kytkettiin koirat taas valjakoihin ja mentiin. Vaikka herättiin seitsemältä, ei päästy matkaan kuin 9.30 tienoilla, sillä esim. oikeiden koirien laittaminen oikeisiin valjakoihin vei yllättävän paljon aikaa. Samoin kuin edellisenä päivänä, ajettiin noin 4.5h ennen kuin saavuttiin uuteen leiriin. Matkaa kertyi kuulemani mukaan n.35km eli ihan mukavasti. Edellispäivän tapaan vietettiin iltapäivä askareita tehdessä ja sahattiin mm. uusia puita bonfirea varten. Onnistuttiin Oliverin (unkarilainen vaihtari) kanssa rikkomaan saha, eikä nuotiokaan syttynyt heti ensimmäisellä yrityksellä, mutta pienellä avustuksella tästäkin selvittiin. Koko matkan ajan saatiin ihan uskomattoman hyvää ruokaa (kiitos ohjaajallemme Andrewlle), eikä tämäkään ilta ollut poikkeus. Loppuillan vietin ulkona nuotion ääressä seisten ja jutellen Oliverin ja Alejandron (Ecuador) kanssa. Tunnettiin jo entuudestaan suhteellisen hyvin (käyn yhdessä heidän kanssaan katsomassa OHL-pelejä), mutta kolmen päivän retki pusikossa lähensi meitä entisestään.

Torstaina koitti meidän vika päivä pusikossa, joten aikaisen herätyksen, aamupalan ja kamppeiden pakkaamisen jälkeen koitti parin tunnin mittainen matka kohti kenneliä. Siellä vietiin koirat takaisin koteihinsa ja tavattiin muut tiimit. Tämän jälkeen pakkauduttiin bussiin, jossa kaikki kertoivat innoissaan omia kokemuksiaan matkalta, ja suunnattiin takaisin kohti kotia.

Kokonaisuudessaan voin sanoa, että Dog sled trip oli mahtava kokemus ja worth going for! Oli mahtavaa viettää pari päivää erossa "sivistyksestä", puhelimista ja olla vain oman tiimin sekä koirien ympäröimänä. Maisemat olivat uskomattomat ja metrin paksuinen lumikerros yhdessä koskemattoman metsän kanssa toivat mieleen Lapin. Tolta matkalta jäi mieleen monia hienoja muistoja ja entistä vahvempia kaverisuhteita. Loppuun pistän vielä muutamia kuvia, joita tuli otettua tuon kolmen päivän aikana...

Pia (Saksa) ja mä

Nää kaks kuvaa ei oo meidän valjakon koirasta, mutta Elly oli niin söpö että pakkohan senkin oli päästä tänne!

Ehdottomasti yks lempparikoirista!