Canada's Wonderland

Viime maanantaina koitti pitkään suunniteltu matka Canada's Wonderlandiin, Kanadan suurimpaan huvipuistoon. Ajomatka oli reilut 3h, joten herätys soi ennen kuutta ja tien päällä oltiin 6.30. Reissu tehtiin ihan kaveriporukalla ja matkassa oli mukana mun lisäksi Vilja, Oliver, Alejandro, Cody ja Jordan (itse huvipuistossa mukaan liittyi viime postauksesta tuttu Ties). Menomatka hujahti tosi nopeasti jutellessa, musiikkia kuunnellessa ja navigaattorina toimiessa (just kidding, oli meillä oikeekin navigaattori, mä sain luvan toimia tuplatsekkaajana). Edellinen päivä oli kokonaan mennyt Grand Bendissä kaveria tavatessa ja olin tullut kotiin vasta yömyöhään, joten silmät meinasivat pari kertaa ajaessa painua kiinni.

 

  

Vilja ja Oliver suunnistamassa

Perille Wonderlandiin päästiin kymmenen aikoihin ja iltapäivään asti jaksettiin juosta laitteissa. Oltiin ostettu normilippujen lisäksi ns."fast-passit" joilla päästiin (joidenkin laitteiden) jonojen ohi ja näin aikaa ei kulunut turhaan odotteluun. Päivä oli tosi lämmin ja osa pojista väsyi suhteellisen nopeasti, joten lähdettiin kotia kohti jo vähän ennen neljää. Mä ja Vilja oltais jaksettu mennä laitteissa vielä koko loppuilta, joten aikainen kotiinlähtö ehkä vähän harmitti, mutta kaikenkaikkiaan päivä oli oikein onnistunut.

KESÄKESÄKESÄ

Nämä fiilikset on viimeiset viikot (lue: kuukauden) pyörinyt mielessä ja kirjoitan nyt aivan huippumyöhässä mun yhdestä parhaista viikonlopuista täällä! Keräsin kuvat tätä postausta varten jo kauan sitten, mutta varmaan kesäfiilikset ja muut kiireet on saanut mut unohtamaan itse postauksen kirjoittamisen ja julkaisun. Noh, eikös vanha sanonta menekin että parempi myöhään kuin ei milloinkaan, joten annetaan palaa...

Pari viikkoa sitten oli Senior Skip Day, joten mehän päätettiin muiden senioreiden tavoin skipata. Perinteenä on suunnata rannalle, mutta koska ei haluttu ajaa tuntia Grand Bendiin, mentiin Sombraan bridge jumping (eli hyppimään sillalta veteen) ja oli yksi UPEIMPIA paikkoja ikinä! Voitti mennen tullen kaikki rannat ja saatiin olla aivan keskenämme ja nauttia kylmästä vedestä, auringosta ja hyvästä seurasta.

Erika the vesipeto

     

Mä en turhan montaa kertaa sillalta hypännyt (itseasiassa vain kaksi), mutta sain luvan kuvata ja videoida kun pojat hyppäs

En voi tarpeeksi hehkuttaa tota paikkaa ja sen ihmeellisyyttä. Silloin kun ei pompittu jokeen, käveltiin sillan päällä menevää vanhaa rautatietä edestakas ja fiilisteltiin tulevaa kesää ihanassa auringonpaisteessa. Aurinko ei kuitenkaan ollut lämmittänyt alla olevaa vettä ja vaikka se olikin suhteellisen kylmää, olin sinnikkäs suomalainen ja tein uimakierroksen joen toiseen päähän. Nauraen voin kertoa, että sillalla mun mukana oli neljä poikaa ja vain yksi heistä suostui uimaan mun kanssa, muiden mielestä vesi oli liian kylmää.

 

Yläkuvassa poseeraan yhdessä Oliverin kanssa. Parin tunnin jälkeen suunnattiin takaisin Petroliaan ja hengasin loppuillan Oliverin ja Alejandron luona uiden kunnes illalla Vilja liittyi meidän seuraan ja mentiin vielä Crabbysiin alkupaloille.

Lauantaina näin pitkästä aikaa Tiesin (Hollanti) ja Mathisin (Ranska), sillä he olivat tulleet Oil Springsiin Mathisin hostäidin YFU-velvollisuuksien takia. Oli mahtavaa nähdä näitä kahta ja koko päivä oli täynnä naurua, hymyjä, aurinkoa ja täysiä vatsoja, mentiinhän me Petroliaan Pizzafesteille. Ennenkö kysyt, kyllä, pizzafest on juttu täällä ja siitä puhuttiin jo viikkoja ennen itse tapahtumaa. Lähes koko kylä oli kokoontunut Petrolian keskustaan nauttimaan pizzasta, hyvästä säästä ja sitäkin paremmasta seurasta. Petrolia oli omanlaisensa kokemus niin Tiesille kuin Mathisillekin, jotka ovat molemmat tottuneet suhteellisen suuriin kaupunkeihin niin Kanadassa kuin Euroopassakin. Suurin ihmetys heille oli se, kuinka kuuluisalta mä vaikutin, sanoinhan hei melkein joka vastaantulijalle ja kysyin kuulumisia. Nauroin ja sanoin, että Petroliassa kaikki tuntevat toisensa ja uudet tulokkaat otetaan vastaan tosi hyvin.

 

 

  

Iltapäivällä suunnattiin Tiesin, Mathisin, Oliverin, Alejandron ja Zachin kanssa Oliverille uimaan ja iltaa viettämään. Pizzansyömisen jälkeen oli hyvä polttaa kaloreita altaaseen hyppien ja puita pilkkoen. Turvallisuus ei ollut ihan kaikki kaikessa, kun Ties hakkasi puita varvastossut jalassa, mutta onneksi vältyttiin onnettomuuksilta. Ylläolevassa kuvassa näetkin polttopuiden vieressä lehdellä levänneen minikanin, se oli aivan superpieni! Myöhemmin illasta saatiin polttopuut käyttöön kun tehtiin bonfire ja loppuilta aina yhteen asti vietettiin ulkona jutellen ja vaahtokarkkeja sekä hotdogeja paistaen (tyypillisesti joka pojan tapaan nälkä yllätti tämänkin valjakon vain muutamaa tuntia pizzansyönnin jälkeen). Kotiin suunnatessa oli mun aika sanoa heipat Mathisille, sillä häntä en tule enää näkemään Kanadassa. Onneksi sovittiin kuitenkin, että hän tulee vierailemaan Suomessa ja mä varmasti Ranskassa!

Koko viikonloppu oli yksinkertaisuudessaan ihana ja hyvät ystävät, aurinkoinen ja lämmin sää sekä uiminen tekivät mut niin onnelliseksi. Tänään on tasan kuukausi jäljellä ennenkö Suomi taas kutsuu ja siitä ison osan tuun varmasti viettämään ulkona uiden ja kavereiden kanssa hengaten. Plussana on rusketus, joka on jo nyt tosi hyvässä vaiheessa, katsotaan jos mua ees tunnistaa kuukauden päästä!

PROM 2k17

Lähes jokainen Pohjois-Amerikkaan suuntaava vaihtari pääsee kokemaan vuotensa aikana Promin, eli seniorivuoden tanssiaiset. Sana tanssiaiset ei kuitenkaan aivan vastaa promia, sillä se pitää sisällään niin paljon muutakin kuin tanssimista. Mun koulun prom järjestettiin siis viime lauantaina 27.5. ja tulin nyt vähän kertomaan siitä. (VAROITUS! Kuvavyöry tulossa)

Promiin valmistautuminen alkaa ainakin tyttöjen osalta jopa puoli vuotta etukäteen ja viimeiset pari viikkoa ei koulussa juuri muusta puhuttukaan. Foodsissa kokattiin monia eri ruokia (niin suolaisia kuin makeitakin) promia varten ja matikantunnilla autettiin tavaroiden järjestämisessä ja koulun muuttamisessa tähtiyöksi, olihan tämän vuoden teema Starry Night. Itse en uskonut olevani niin "promfanaatikko", mutta viikkoa ennen stressasin silmät päästäni yrittäessäni päättää sopivaa kampausta, kynsiä, meikkiä ja lista sen kuin jatkuu. Hostmom sanoi, ettei ole ikinä nähnyt mun käyttäytyvän niin "tyttömäisesti" kuin viimeviikolla käyttäydyin, hahhah!

   

Minä ja hostmom

Lauantai aamu alkoi aikaisella herätyksellä ja retkellä kampaajalle. Tämän jälkeen ehdin olla kotona parin tunnin ajan pakkaamassa ja valmistelemassa kunnes lähdettiin naapurin luokse kuvia ottamaan. Oonko muuten ainut, jonka mielestä ylläoleva vaja näyttää suoraan Liisa Ihmemaasta?!

 

  

Minä ja hostsisko Rachel

Oil Springsissä otettujen kuvien jälkeen suunnattiin Petroliaan meikkiä varten ja sen jälkeen vieressä olevalle VPP:lle (Victoria Playhouse) lisää kuvia ottamaan. Tavattiin siellä mun promdate Zach, joka siis kuuluu yksiin mun parhaista kavereista täällä. Monia kuvia otettiin ja mun yksiä lemppareista oli ylimpänä olevat corsage kuvat. Täällä siis pojalla on tapana ostaa tytölle ranteeseen laitettava kukka, ja sen luovuttaminen pitää valokuvata monella eri kameralla. Viime vuosina muotiin on myös tullut niin sanotut "promsukat", jotka ovat nimensä mukaisesti promia varten hankittavat ylikirkkaan räikeät sukat. Ja tälläisethän Zachilta löytyi.

Petroliasta mentiin Wyomingiin Mikaylaghin kotiin, jossa meidän promlimoporukka kokoontui. Otettiin muutamia kuvia, pidettiin nyyttärit ja suunnattiin limusiinillä kohti Sarniaa ja Blue Water Bridgeä. Kuvia limusiinistä ei ikävä kyllä ole, mutta oli ihan uskomatonta päästä matkustamaan sillä! Perinteen mukaisesti kaikki koulut meidän alueella kokoontuvat sillan alle kuvia ottamaan ennen promin alkua, joskin joka koululla on prom eri viikonloppuna.

Erika and the boys

Kai tiesitte, että mun ja Viljan vuosipäivää juhlittiin päivää promin jälkeen

Vilja, Jordan ja mä

Mackenna ja mä

 Näitä maisemia katsoessa kaikki varmaan ymmärtävät, miksi suurin osa promkuvista otetaan joka vuosi juuri tämän sillan alla. Päivä oli kerrassaan täydellinen ja tuolla vietettiinkin muutama tunti ottaessa kuvia KAIKKIEN kanssa. Tämän jälkeen limo vei meidät viimein illan päätapahtumaan eli itse promiin.

Itse promista mulla ei ole kahta kuvaa enempää, sillä menoa ja meininkiä riitti niin paljon ettei siinä turhia ehtinyt kuvailemaan. Koulun sali, käytävät ja koko cafeteria oli koristeltu aivan huippukauniisti ja esimerkiksi käytävät oli vuorattu mustalla kankaalla ja loistavilla valoilla tähtiyön kunniaksi. Sali oli varattu tanssimiseen ja DJ:n johdolla jorattiin hyvä osa illasta, oli aivan huippua! Kuten alussa mainitsinkin, tarjolla oli monenlaista naposteltavaa, pelejä, photobooth ja oikea valokuvaaja. Illan ollessa lopuillaan haluttiin ottaa Viljan kanssa vielä viimeiset kuvat yhdessä ja valokuvaaja ihmetteli, että ollaanko me siskoksia kun niin samanlaisilta näytetään. Sanottiin, että ei, mutta suomalaisia molemmat ja kävi ilmi, että valokuvaajan siskonpoika asuu tällä hetkellä Suomessa suomalaisen vaimonsa kanssa. Valokuvaajakin oli itse vieraillut siellä ja hehkutti täysillä puhdasta luontoamme, ihmisten rehellisyyttä ja erityisesti saunaa. Jälleen yksi hetki, jolloin olin sanoinkuvaamattoman ylpeä mun hienosta kotimaasta!

Promin päätyttyä kymmeneltä suunnattiin vaatteiden vaihdon jälkeen Petrolian ulkopuolella järjestettyihin after partyihin. Oli hauska huomata kuinka hienot mekot vaihdettiin farkkuihin ja korkokengät saappaisiin kun mentiin maatilalle latobileisiin. Ilta sai hienon lopun ja kotiin päästiin viimein kolmen jälkeen, jolloin kaikki suuntasivat tyytyväisinä nukkumaan.

Kaiken kaikkiaan voin sanoa promin olleen yksi vuoteni kohokohdista ja ehdottomasti Night to Remember!!!

Elämää

Kuukausien kuluessa aika vaan kiihtyy ja nyt mennään jo toukokuun puoliväliä! Ihan hullua. Maaliskuu ja huhtikuu vilahti ihan silmien edestä, niin nopeasti ettei blogiakaan ole tullut turhan paljoa päiviteltyä. Kiirettä on pukannut, ja jäljelle jäävän luppoajan oon saanut hyvin käytettyä kavereiden ja perheen kanssa. Nyt kuitenkin päätin ottaa läppärin syliin, nauttia ilta-auringosta terassilla ja kirjoittaa näin mukavan rennon maanantain päätteeksi. Huomenna matikankoe, johon pitäisi kohta edes harkita lukevansa. Noh, sen ehtii myöhemminkin.

First things first eli jalkapallo. Niinkun olen jo maininnutkin, mun jalkapalloura alko lähes kaksi kuukautta sitten ja pikkuhiljaa se lähenee loppuaan. Varsinaiset ottelut alkoivat pari viikkoa myöhässä tuomarisotkujen takia, mutta pääasia oli kuitenkin päästä pelaamaan. Myöhästelyn takia meidän peliaikataulusta tuli aika tiukka, mikä meinasi 3peliä viikossa ja siihen päälle treenejä. Ja mehän pelattiin. Noiden parin viikon aikana sää vaihteli aurinkoisesta 23-asteesta jäätävään vesisateeseen ja 7-asteeseen, ainoastaan yksi peli peruttiin Sarnian puistojen muodostuttua suuriksi vesilätäköiksi. Huomenna koittaa meidän joukkueella mahdollisesti viimeinen peli, sillä voitto tarvitaan jatkoonpääsyyn. "Älä nyt noin negatiivinen oo", pyörii varmaan monen mielessä mutta yhdellä voitolla ja varmaan viidellä häviöllä ei pitkälle pötkitä. Mutta ei se mua haittaa, mun tavote oli päästä pelaamaan ja sen saavutin. Meijän joukkue on tosi kiva ja valmentajat ihan huiput. Huomenna nähdään miten käy! (Ja sääennustehan on luvannut lähemmäs 28-astetta seuraavien parin päivän ajaksi, että kattellaan miten kunto kestää)

    

  

 Kukkaseppeleitä, monia selfieitä, banaanipannareita, suomalaista musiikkia ja paljon naurua on kuulunut tähän kevääseen kenenkäs muun kuin Viljan kanssa. Annan kuvien ja videonpätkän tehdä työnsä, enkä kirjottele turhan paljoa.

Viljasta puheenollen päätänkin nyt jatkaa mun tuoreimmalla jutulla, Arts Appreciation Nightilla, joka järjestettiin meidän koululla viime keskiviikkona. Suomennettunahan se tarkoittaa taiteiden kunnioittamisiltaa, joka nimensä mukaisesti oli osoitettu taiteen eri muodoille. Muutamat oppilaat yhdessä englannin opettajan Mrs. Muellerin (mun lemppariope btw<3) kanssa järjestävät vuosittain tämän tapahtuman, jossa on erilaisia esityksiä musiikista tanssiin ja runoihin. Välitauolla oli tarjolla ruokaa ja käytävällä näytteillä oppilaiden tekemiä taideteoksia. Eräänä päivänä tunnilla istuessani Mrs. Mueller tuli mun luokse ja pyysi mua soittamaan pianoa kyseiseen iltaan. Olin vähän kiikun kaakun ideasta, sillä en oo hirveästi täällä ollessa soittanut ja suurelle joukolle esiintyminen ei ole mun lempiasioita. Viljan kanssa kuitenkin keksittiin, että mehän voitais tehdä yhteisesitys, jossa Vilja tanssii (taitava ballerina vuosien kokemuksella) ja mä soitan pianoa. Ja tämähän me päätettiin alle viikkoa ennen kyseistä iltaa. Noh, koko viikonloppu siinä käytettiin harjoitteluun ja koreografian tekoon, mutta loppujen lopuksi onnistuttiin ja luotiin aika hieno esitys! Videoklippiä ei showsta ikävä kyllä otettu, mutta ehkä me se joskus vielä esitetään uudestaankin...

    

 Muutama viikko sitten meillä oli PD-day, eli koulua ei ollut ja päästiin auttamaan Oil Springsin yhteisöä puita istuttamalla. Tämä vuosihan on Kanadan 150:s juhlavuosi ja sitä on juhlistettu ympäri vuoden eri tavoin, yksi näistä oli valtion lahjoittamat puuntaimenet kylän kävelypolulle. Innokkaina (mutta kokemattomina) auttajina suunnattiin istutushommiin yhdessä Viljan, Oliverin, Alejandron ja muutamien muiden kyläläisten kanssa. Kaksi tuntia hurahti puoliksi kaivaessa ja puoliksi nauraessa ja toinen toistamme ohjeistaessa. Tämän jälkeen lampsittiin takaisin meille, jossa tehtiin pizzaa ja nautittiin illasta terassilla jutellessa sekä korttia pelatessa. Ja kuten videosta näkee, Oliver ei osaa sekoittaa kortteja.

Viime viikolla suunnattiin rajan yli Michiganiin muutamaksi tunniksi shoppailemaan. Oliverin eka kerta USA:ssa oli menestys, vaikkei tuntia kauemmas kodista mentykään. Huomatkaa, kuinka Erika on mahtunut kuvaan (vieläpä patalappu päässä), vaikka istuikin etupenkillä kameran ulottumattomissa. Ehkä snapchat keksi juuri tälläisiä tilanteita varten tarrojen tekomahdollisuuden.

Viimeisin, muttei suinkaan vähäisin asia on nimittäin drive-in! Viikko sitten ajettiin yhdessä Willin ja hänen tyttäreidensä kanssa tunnin matka Grand Bendiin, jossa ihasteltiin rantaa ja mentiin mun ensimmäiseen drive-in leffaan! Amerikkalaiseen tapaan myös Kanadassa on paikkoja, jossa keskelle peltoa on pystytetty jättimäinen valkokangas, jonka eteen ihmiset pystyvät parkkeeraamaan autonsa ja sieltä sitten seuraamaan elokuvaa. Jotkut jopa olivat ottaneet omat tuolit ja viltit mukaan ja siirtyivät ulos katsomaan leffaa. Me kuitenkin pysyttiin auton sisällä syöden poppareita, JOIDEN UUDELLEENTÄYTTÖ MAKSOI VAIN 0.25$ eli alle 20senttiä. Normaaliin leffateatteriin verraten ruoka oli ihan super halpaa ja se myytiin söpöstä jenkki-tyylisestä kaupasta. Koko tunnelma oli niin Riverdale-henkistä, rakastin yli kaiken. Toivon todella paljon, että ennen mun lähtöä mennään vielä uudelleen, sillä mä ihastuin ihan täysin drive-in:iin! Ehdottomasti yksi asia mikä Suomessakin pitäisi olla.

Kuva meidän terassilta. Rakastan kun kaikki alkaa taas vihertämään ja ilma lämpenemään, kesä on selvästi tulossa! (ainakin tänne, toivottavasti myös Suomeen)

 

Toivottavasti ylläoleva video naurattaa ainakin joitakin yhtä paljon kuin se nauratti mua