One month

Vaikea uskoa, mutta totta se on. Kuukauden päästä mulla koittaa lähtö Atlantin toiselle puolen, jonnekin päin Kanadaa. Tuntuu, että vaihtovuosi on aina ollut kaukainen unelma, mutta vähitellen sitä alkaa tajuamaan, että pian senkin aika tulee. Kuukausi aikaa nähdä kavereita ja sukulaisia. Kuukausi aikaa viettää perheen kanssa. Kuukausi aikaa nauttia Suomesta, sen kesästä ja ruuasta.

Fiilikset ovat tällä hetkellä vaihtelevat (kuten kaikkien kohta lähtevien vaihtareiden, uskoisin). Samaan aikaan ei malta odottaa lähtöä, mutta toisaalta huvittaisi jäädä oman peiton alle tuttuun ja turvalliseen. Tällä hetkellä innostus ja uteliaisuus voittavat kuitenkin pelon tulevasta. Pelko on kuitenkin sanana liian voimakas, ehkä tilannetta kuvaa paremmin jännitys. Kokonaisuudessaan mun on tosi vaikea kuvailla mun fiiliksiä vaihtoon lähdöstä. Lähes päivittäin joku kysyy "miltä tuntuu lähteä?" tai "eikö sua jännitä ihan sikana?". Vaikka osaan odottaa tätä kysymystä, en ikinä osaa vastata siihen. En yksinkertaisesti tiedä miltä musta tuntuu. Innokkaalta ja jännittyneeltä samaan aikaan, luulisin. Perheessäni ollaan puhuttu vaihdosta kohta kaksi vuotta, joten aihe on jo niin jokapäiväinen, etten tiedä millaisia tuntemuksia lähenevä lähtö minussa herättää.

Toinen usein kysytty kysymys koskee tulevaa asuinpaikkaani ja hostperhettä. Ikävä kyllä, en vieläkään tiedä niistä mitään. Tämä voikin olla yksi syy, miksen kunnolla tiedä omia fiiliksiäni vaihtoa koskien. Tuntuu turhauttavalta ajatella vaihtoa, kun ei yhtään tiedä, millaisessa perheessä ja koulussa sen tulee viettämään. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi tehdä muuta kuin odottaa, odottaa ja odottaa. Tiedot tulevat sitten kun ovat tullakseen.

Yksi tuntemus, joka nousee lähes päivittäin mieleen, on kiire. Tuntuu, että hoidettavia asioita on 100 ja kuitenkin joku niistä jää aivan viime tinkaan. Viisumi, läksiäisten suunnittelu ja enkunkurssin käyminen itsenäisesti ovat vain osa asioista Things to do-listalla. Samalla haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa ja tehdä asioita, joita en ensi vuonna pääse tekemään. Onneksi aikaa on kuitenkin vielä kuukausi jäljellä.

Hyvää loppulomaa kaikille! Muistakaa nauttia viimeisistä viikoista ennen kouluun paluuta :) Toivotaan, että seuraava postaus käsittelee jo hostperhettä ja sijoitustietoja!