My new home

Viimeinkin pääsen kertomaan teille mun uudesta kodista ja hostperheestä! Sijoituksen, perheen ja koulun kanssa on ollut aikalailla sekamelskaa, mutta viimeinkin kaiken pitäisi alkaa tasoittua. Viime sunnuntaina (oleskeltuani kolme ensimmäistä viikkoa Monktonissa) pääsin siis muuttamaan mun uuteen ja lopulliseen kotiin, Oil Springsiin.

http://www.megapixeltravel.com/wp-content/uploads/2006/05/LAN6762-Blog.jpg

Oil Springs on pieni kylä lounaisessa Ontariossa, aivan USA:n rajalla. Jo kylän nimestä voi päätellä, mistä se on kuuluisa. Oil Springsiin perustettiin Pohjois-Amerikan ensimmäinen kaupallinen öljylähde 150 vuotta sitten, ja öljypumppuja voi nähdä edelleenkin vain viiden minuutin kävelymatkan päästä meidän talosta. Tämä on asia, josta koko kylä on ylpeä ja täältä löytääkin mm. öljymuseon. Asukkaita on vain 700, joten täällä kaikki todellakin tuntevat toisensa. En kuitenkaan sanoisi sen olevan paha asia, sillä on mukava kokea yhteisö, jollaista ei Suomessa ole. Kaikki tähän mennessä tapaamani ovat olleet innoissaan nähdessään vaihto-oppilaita ja he ovat toivottaneet mut lämpimästi tervettulleeksi kaupunkiin. Olen saanut monta kutsua pistäytyä kylään aina halutessani varmaan viidestä eri paikasta ja olen ollut täällä vasta pari päivää!
        Oil Springsistä ajaa puoli tuntia lähimpään kaupunkiin, Sarniaan, jossa on noin 80 000 asukasta. Puolessa tunnissa on mahdollista ajaa sillan yli Yhdysvaltojen puolelle ja löytää itsensä Michiganista.

 Parin päivän aikana olen ehtinyt tutkia kylän aika hyvin läpi. Alue on enimmäkseen maanviljelyyn tarkoitettua ja lehmät ovat jo tuttu näky minne tahansa ajettaessa. Yksi asia, mitä en ikinä Kanadasta odottanut löytäväni, on alpakkafarmi. Hostäitini ystävillä on varmaan nelisenkymmentä alpakkaa, joita pääsen ensi keväänä kerimään :D Innolla odotan tätäkin kokemusta!

Tässä kuva mun kotikadusta

Nyt kun olen kertonut asuinpaikastani, haluan kertoa vähän hostperheestäni ja ketä siihen kuuluu. Perheessäni on hostäiti Missy, hostsisko Cata (vaihto-oppilas Chilestä, josta olenkin jo kertonut), Bella-niminen koira ja Sam- sekä Casper-nimiset kissat. Käytännössä asumme siis kolmisin, joskin hostäidin tyttö Rachel käy usein vierailemassa, kun hän opinnoiltaan kerkeää. Lisäksi tiivis Oil Springsin-yhteisö on luonut suuren tukiverkon, joten perhe täällä ulottuu talon seinien ulkopuolelle.
    Hostäitini on alunperin kotoisin Yhdysvalloista ja lähes kaikki hänen sukulaisensa asuvat siellä, joten uskon, että retkiä sillan toiselle puolelle tulee monia.

Elämä Oil Springsissä on lähtenyt todella hyvin käyntiin! Pidän todella paljon mun kodista ja huoneesta, jaetaan Catan kanssa kahdestaan kylppäri, joka on oikea unelma. Mun hostäitini on ihanan huolehtivainen, hän tekee aamupalaa mulle ja Catalle ja on tosi kiinnostunut meidän kotimaista. Eilen yritin opettaa, kuinka sanotaan "hyvää yötä", -joskin sitä pitää vielä vähän harjoitella. Kaiken kukkuraksi, tässä talossa on ihan sattumalta piano! Soittaminen on ollut yksi asia, mitä oon kaivannut tosi paljon, enkä uskonut että saisin koskea koskettimiin koko vuoden aikana. Eihän sähköpiano ole aidon veroinen, mutta mahdollisuus soittaa tekee mut tosi iloiseksi!

Tässä on mun huone. Kuvasta ei nää, mutta mulla on kaksi sänkyä, joka on aivan unelma, jos vieraita sattuu tulemaan! Pidän mun huoneesta tosi paljon, ja oon saanut vapaat kädet sisustaa sitä, jos haluan.

Tänään pääsin ekaa kertaa kouluunkin, ja siitä tulen nyt lähiaikoina kirjoittamaan! Ilmat alkaa täälläkin pikkuhiljaa kylmenemään (poikkeuksellisen kuuman syyskuun jälkeen) ja täksi viikoksi on luvattu paaaaljon sadetta.

Valtameren toisella puolella menee oikein hyvin, koti-ikävä ei ole vaivannut ja nyt kun lopullinen sijoitus on tehty, voi normaali arki viimein alkaa. Uskokaa pois, -koulua, harrastuksia, arkirutiineja-, sitä olen kaivannut!

Viime aikoina

Moikka ja heti alkuun pahoittelut etten oo postaillut melkeen kahteen viikkoon! Mun elämässä ei ole tapahtunut paljoakaan, tai on, mutta ne ovat olleet sellaisia pieniä asioita, joista on vaikea kirjoittaa. Tässä postauksessa yritän summata kaikkea tapahtunutta yhteen.
       Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen Kanadassa ja fiilikset on hyvät. En ole kokenut kunnon koti-ikävää, vaikka välillä mietinkin kuinka ihanaa olis syödä lohiruisleipää ja juosta omassa lähimetsässä. En ole vielä kouluun päässyt, mutta näillä näkymin ENSI VIIKON alussa. Koulun, perheen ja ylipäätänsä koko sijoituksen kanssa on ollut kaikenlaista säätöä, mutta tästä yritän tehdä erikseen postauksen. Joten ennenkö kysyt missä asun, miksi en ole koulussa ym., anna mulle viikko aikaa, ja selitän kaiken.
       Asia jonka vaihtarit usein jättävät kertomatta, on se, kuinka tylsää elämä vaihdossa aijoittain on. Tietenkin se fakta, etten ole vielä päässyt kouluun ja kiinni normaaliin arkirutiiniin, korostaa vielä tätä. Olen kuitenkin niin kiitollinen siitä, että mulla on seuranani Cata, enkä ole joutunut hengailemaan kaikkia päiviä yksinäni muiden työskennellessä.
       Kolmen viikon aikana olen ehtinyt oppia monia uusia korttipelejä, syönyt Tim Hortonsissa aivan liian monta kertaa, lenkkeillyt pitkin Monktonin maissipeltojen viertä sekä tavannut monia vaihtareita. Kaikkea tavallista, mitä normielämään nyt kuuluukin.

Kolme viikkoa on sisältänyt paljon kaikkea kivaa, kuten kolme matkaa Torontoon! Mun kauan haaveena ollut unelma päästä katsomaan lätkää Air Canada Centeriin toteutui, kun tiistaina 20.9 suunnattiin katsomaan World Cup of Hockey:ta! Saatiin ihan uskomattomat paikat Suomi-Ruotsi otteluun ja tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Vaikka hävittiin peli ärsyttävästi 2-0, oli toi päivä yks hienoimpia mun vaihdon aikana.

 

Innokkaat Suomi-fanit, Cata ja mä

Kuvista näkee, että meillä oli todellakin ihan huippupaikat! Istuttiin ihan Ruotsin jäähyaition vieressä, jään tasalla. Oli uskomatonta nähdä sellaisia huippupelaajia kuin Koivu, Granlund, Filppula ja Komarov livenä. Myös Sedinin veljekset olivat pelissä mukana ja nakuttivat pisteitä. Eniten odotin Lainetta ja hänen one-timer:iaan, mutta tällä kertaa ei onnistanut :( Kaiken kaikkiaan peli oli todella hyvä ja Suomella oli enemmän vetopaikkoja kuin Ruotsilla. Viimeistelyä vain täytyy harjoitella...

Vera, mä ja Cata pelin jälkeen

Tosissaan oli hieno kokemus päästä käymään Air Canada Centerissä, jonne mahtuu yhteensä lähes 20 000 ihmistä. Vapaita paikkoja oli jonkin verran ja ruotsalaisia varmaan kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia, mutta se ei menoa haitannut! Oli ihana nähdä kuinka mun innostus lätkään on alkanut tarttua Cataankin, jonka ensimmäinen live-peli tämä siis oli. Ei se mitään, vaikkei kaikkia sääntöjä tunnettu, tärkeämpää oli elää pelissä mukana!

Postauksen piti käsitellä viime viikkojen tekemisiä, mutta se taisikin keskittyä enemmän World Cuppiin, sori. Jos teillä on jotain toiveita postausten suhteen niin pistäkäähän kommenttia tulemaan!

Last week

Nyt olen ollut Kanadassa, tarkemmin Ontariossa, vähän yli viikon ja tulin kertomaan kuulumisia & mitä kaikkea olen puuhaillut viikon aikana. Saavuttuamme Kanadaan vietimme seuraavat kolme päivää orientaatioleirillä Stratfordissa, jossa tutustuin lähes 50 Kanadaan tulleeseen vaihtariin. Kuuntelimme luentoja vaihtoon liittyvistä asioista, pelasimme korttia, kickball:ia ja uimme asuntolan uima-altaassa! Leiri oli kaikenkaikkiaan tosi kiva.
     Sunnuntaina ajettiin kylään nimeltä Monkton, jossa majailen tällä hetkellä lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson. Mun kanssa samaan taloon asettui Cata-niminen vaihtari Chilestä ja hänestä onkin tullut yksi parhaimpia kavereitani täällä. Ensimmäiset päivät vaan hengailtiin kotona, katsottiin TV:tä, otettiin aurinkoa ja luettiin, ei siis mitään ihmeellistä.
     Tiistaina lähdettiin kuuden vaihtarin voimin Niagaran putouksille, jossa vietettiin koko päivä. Lämpötila kohosi yli 30C, joten lämpöä riitti! Otettiin kuvia putousten luona ja sen jälkeen kierreltiin Kanadan "Vegasissa" eli Niagaran putousten vieressä olevalla alueella, joka on täynnä casinoita, elokuvateattereita jne. Vaikka olinkin käynyt putouksilla viime vuonna perheeni kanssa, oli näky silti uskomaton!

Meijän vaihtariporukka Niagaralla, vas. Vera (Saksa), Maena (Sveitsi), mä, Cata (Chile), Raphael (Saksa) ja Joel (Suomi)

     Keskiviikkona päätettiin lähteä neljän vaihtarin kanssa Missisaugaan, sillä meidät oli kutsuttu yökylään Tiesin (Hollanti) hostperheen luokse. Missisauga on aivan Toronton vieressä oleva kaupunki, ja siellä asuukin paljon Torontossa työskenteleviä. Yhteensä meitä oli Tiesin hostperheen luona 7vaihtaria ja saatiin koko basement itsellemme. Heti saavuttuamme lähdimme kuitenkin bussilla kohti Torontoa, jossa vietimme erittäin hauskan ja aurinkoisen päivän.

Päivä sisälsi todella paljon kävelyä ja parin vikatikin jälkeen löysimme tiemme Toronton Chinatowniin, jossa söimme kiinalaisessa ravintolassa TOSI hyvää kiinalaista. Jos tarkkaan katsoo, voi huomata, että alla olevassa kuvassa kaikkien puhelimet ovat pinossa keskellä pöytää. Ties (Hollanti) keksi hyvän kisan, jotta puhuisimme keskenämme, ja se todellakin toimi! Kaikkien tuli siis laittaa kännykkänsä pöydälle ja se kuka ensin katsoi puhelimeensa tulevia viestejä, joutui maksamaan kaikkien juomat. Viiden minuutin jälkeen Maena hävisi, mutta me muut emme koskeneet puhelimiimme koko ruokailun aikana. Tämä on kisa, jota tulen varmasti pelaamaan myös kotona!

    Chinatownin jälkeen suuntasimme vielä Toronto Eaton Centeriin, eli ostoskeskukseen! Kaikki oli kuitenkin jo aika väsyneitä tässä vaiheessa ja kello oli paljon, joten ei ehditty shoppailla kauhean kauaa.

Cata (Chile) ja minä

      Palattiin bussilla Missisaugaan kymmenen jälkeen ja loppuilta vietettiin katsoen kauhuleffoja aamuyöhön saakka. 

      Seuraavana päivänä osa vaihtareista halusi mennä takaisin Torontoon, joten otettiin bussi ja 40minuutin kuluttua saavuttiin taas Ontarion pääkaupunkiin. Tavattiin pari vaihtaria ja kuuden ihmisen voimin suunnattiin lautalla Toronto Islandiin. Vietettiin lähes koko päivä kävellen saarella ja pojat kävivät jopa uimassa Lake Ontariossa. Ilma oli todella kuuma, joten vedessä käveleminen viilensi mukavasti. Tässä vielä vähän kuvia saarelta ja tietenkin Toronton kuuluisa siluetti:

Raphael (Saksa) ja mä

 

Let´s go to the beach beach

 Illalla tultiin takaisin Missisaugaan, jossa tehtiin yhdessä illallista koko porukalle. 7 vaihtaria avustamassa perheen äitiä kokkaamisessa oli aikamoista menoa, mutta hauskaa oli! Tehtiin perheen YFU-perinteen mukaisesti spätzleä ja tomaattikastiketta. Loppuilta kului pelatessa Guitar Heroa ja kuulin olevani harvinaisen huono kitaristi XD

 

       Kahden päivän reissu Torontossa oli todella hauska ja näitä ihmisiä tulee ikävä. Onneksi nähdään kuitenkin tammikuussa järjestettävässä Dog Sled Tripillä! Asia, joka kiinnitti erityisesti huomioni, oli se, kuinka turvallinen kaupunki Toronto on. Saimme kulkea siellä vapaasti, eikä ollut mikään ongelma saapua kotiin bussilla pimeän tultua. Tässä yksi syy, miksi tämä 3miljoonan asukkaan kaupunki on yksi lempikohteistani. Tekemistä löytyy moneksi päiväksi, ja toivonkin pääseväni takaisin vielä vuoden kuluessa.

Mathis (Ranska), mä ja Arno (Belgia). Mathis: À bientôt et passer une année magnifique!

TJ 0

Heippa!

Kirjottelen tällästä pikapostausta lentokentältä, jossa odottelen lentoa Reykjavikiin kahden muun suomalaisen ja yhden virolaisen kanssa. Siellä vaihdetaan konetta ja lennetään sitten Torontoon. Torontosta jatketaan saapumisvalmennukseen Stratfordiin, jossa vietetään pari päivää totutellen Kanadaan ja saadaan vielä lisäinfoa vaihdosta. Tämän jälkeen päästään viimein perheisiin, josta tulenkin kirjoittelemaan seuraavan kerran.

Fiiliksiä on tällä hetkellä tosi vaikeeta kuvailla. Olo on epätodellinen, enkä yhtään tajua että oon just hyvästellyt mun perheen seuraavaks kymmeneksi kuukaudeksi. Ehkä tilanne vähän konkretisoituu kun päästään Kanadaan ja asetutaan aloillemme.

Kuvat ovat mun ja Ellin järjestämästä lippukuvaussessiosta parin viikon takaa. Jos haluatte lukea blogia Oregonista, USA:sta suunnatkaa osoitteeseen ellisamericandays.blogspot.fi

Tunnin päästä mä jätän Suomen sekä kaiken tutun ja turvallisen. Seuraavan kerran kirjoittelenkin jo Atlantin toiselta puolelta, see you later!