My new home

Viimeinkin pääsen kertomaan teille mun uudesta kodista ja hostperheestä! Sijoituksen, perheen ja koulun kanssa on ollut aikalailla sekamelskaa, mutta viimeinkin kaiken pitäisi alkaa tasoittua. Viime sunnuntaina (oleskeltuani kolme ensimmäistä viikkoa Monktonissa) pääsin siis muuttamaan mun uuteen ja lopulliseen kotiin, Oil Springsiin.

http://www.megapixeltravel.com/wp-content/uploads/2006/05/LAN6762-Blog.jpg

Oil Springs on pieni kylä lounaisessa Ontariossa, aivan USA:n rajalla. Jo kylän nimestä voi päätellä, mistä se on kuuluisa. Oil Springsiin perustettiin Pohjois-Amerikan ensimmäinen kaupallinen öljylähde 150 vuotta sitten, ja öljypumppuja voi nähdä edelleenkin vain viiden minuutin kävelymatkan päästä meidän talosta. Tämä on asia, josta koko kylä on ylpeä ja täältä löytääkin mm. öljymuseon. Asukkaita on vain 700, joten täällä kaikki todellakin tuntevat toisensa. En kuitenkaan sanoisi sen olevan paha asia, sillä on mukava kokea yhteisö, jollaista ei Suomessa ole. Kaikki tähän mennessä tapaamani ovat olleet innoissaan nähdessään vaihto-oppilaita ja he ovat toivottaneet mut lämpimästi tervettulleeksi kaupunkiin. Olen saanut monta kutsua pistäytyä kylään aina halutessani varmaan viidestä eri paikasta ja olen ollut täällä vasta pari päivää!
        Oil Springsistä ajaa puoli tuntia lähimpään kaupunkiin, Sarniaan, jossa on noin 80 000 asukasta. Puolessa tunnissa on mahdollista ajaa sillan yli Yhdysvaltojen puolelle ja löytää itsensä Michiganista.

 Parin päivän aikana olen ehtinyt tutkia kylän aika hyvin läpi. Alue on enimmäkseen maanviljelyyn tarkoitettua ja lehmät ovat jo tuttu näky minne tahansa ajettaessa. Yksi asia, mitä en ikinä Kanadasta odottanut löytäväni, on alpakkafarmi. Hostäitini ystävillä on varmaan nelisenkymmentä alpakkaa, joita pääsen ensi keväänä kerimään :D Innolla odotan tätäkin kokemusta!

Tässä kuva mun kotikadusta

Nyt kun olen kertonut asuinpaikastani, haluan kertoa vähän hostperheestäni ja ketä siihen kuuluu. Perheessäni on hostäiti Missy, hostsisko Cata (vaihto-oppilas Chilestä, josta olenkin jo kertonut), Bella-niminen koira ja Sam- sekä Casper-nimiset kissat. Käytännössä asumme siis kolmisin, joskin hostäidin tyttö Rachel käy usein vierailemassa, kun hän opinnoiltaan kerkeää. Lisäksi tiivis Oil Springsin-yhteisö on luonut suuren tukiverkon, joten perhe täällä ulottuu talon seinien ulkopuolelle.
    Hostäitini on alunperin kotoisin Yhdysvalloista ja lähes kaikki hänen sukulaisensa asuvat siellä, joten uskon, että retkiä sillan toiselle puolelle tulee monia.

Elämä Oil Springsissä on lähtenyt todella hyvin käyntiin! Pidän todella paljon mun kodista ja huoneesta, jaetaan Catan kanssa kahdestaan kylppäri, joka on oikea unelma. Mun hostäitini on ihanan huolehtivainen, hän tekee aamupalaa mulle ja Catalle ja on tosi kiinnostunut meidän kotimaista. Eilen yritin opettaa, kuinka sanotaan "hyvää yötä", -joskin sitä pitää vielä vähän harjoitella. Kaiken kukkuraksi, tässä talossa on ihan sattumalta piano! Soittaminen on ollut yksi asia, mitä oon kaivannut tosi paljon, enkä uskonut että saisin koskea koskettimiin koko vuoden aikana. Eihän sähköpiano ole aidon veroinen, mutta mahdollisuus soittaa tekee mut tosi iloiseksi!

Tässä on mun huone. Kuvasta ei nää, mutta mulla on kaksi sänkyä, joka on aivan unelma, jos vieraita sattuu tulemaan! Pidän mun huoneesta tosi paljon, ja oon saanut vapaat kädet sisustaa sitä, jos haluan.

Tänään pääsin ekaa kertaa kouluunkin, ja siitä tulen nyt lähiaikoina kirjoittamaan! Ilmat alkaa täälläkin pikkuhiljaa kylmenemään (poikkeuksellisen kuuman syyskuun jälkeen) ja täksi viikoksi on luvattu paaaaljon sadetta.

Valtameren toisella puolella menee oikein hyvin, koti-ikävä ei ole vaivannut ja nyt kun lopullinen sijoitus on tehty, voi normaali arki viimein alkaa. Uskokaa pois, -koulua, harrastuksia, arkirutiineja-, sitä olen kaivannut!