Viime aikoina

Moikka ja heti alkuun pahoittelut etten oo postaillut melkeen kahteen viikkoon! Mun elämässä ei ole tapahtunut paljoakaan, tai on, mutta ne ovat olleet sellaisia pieniä asioita, joista on vaikea kirjoittaa. Tässä postauksessa yritän summata kaikkea tapahtunutta yhteen.
       Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen Kanadassa ja fiilikset on hyvät. En ole kokenut kunnon koti-ikävää, vaikka välillä mietinkin kuinka ihanaa olis syödä lohiruisleipää ja juosta omassa lähimetsässä. En ole vielä kouluun päässyt, mutta näillä näkymin ENSI VIIKON alussa. Koulun, perheen ja ylipäätänsä koko sijoituksen kanssa on ollut kaikenlaista säätöä, mutta tästä yritän tehdä erikseen postauksen. Joten ennenkö kysyt missä asun, miksi en ole koulussa ym., anna mulle viikko aikaa, ja selitän kaiken.
       Asia jonka vaihtarit usein jättävät kertomatta, on se, kuinka tylsää elämä vaihdossa aijoittain on. Tietenkin se fakta, etten ole vielä päässyt kouluun ja kiinni normaaliin arkirutiiniin, korostaa vielä tätä. Olen kuitenkin niin kiitollinen siitä, että mulla on seuranani Cata, enkä ole joutunut hengailemaan kaikkia päiviä yksinäni muiden työskennellessä.
       Kolmen viikon aikana olen ehtinyt oppia monia uusia korttipelejä, syönyt Tim Hortonsissa aivan liian monta kertaa, lenkkeillyt pitkin Monktonin maissipeltojen viertä sekä tavannut monia vaihtareita. Kaikkea tavallista, mitä normielämään nyt kuuluukin.

Kolme viikkoa on sisältänyt paljon kaikkea kivaa, kuten kolme matkaa Torontoon! Mun kauan haaveena ollut unelma päästä katsomaan lätkää Air Canada Centeriin toteutui, kun tiistaina 20.9 suunnattiin katsomaan World Cup of Hockey:ta! Saatiin ihan uskomattomat paikat Suomi-Ruotsi otteluun ja tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Vaikka hävittiin peli ärsyttävästi 2-0, oli toi päivä yks hienoimpia mun vaihdon aikana.

 

Innokkaat Suomi-fanit, Cata ja mä

Kuvista näkee, että meillä oli todellakin ihan huippupaikat! Istuttiin ihan Ruotsin jäähyaition vieressä, jään tasalla. Oli uskomatonta nähdä sellaisia huippupelaajia kuin Koivu, Granlund, Filppula ja Komarov livenä. Myös Sedinin veljekset olivat pelissä mukana ja nakuttivat pisteitä. Eniten odotin Lainetta ja hänen one-timer:iaan, mutta tällä kertaa ei onnistanut :( Kaiken kaikkiaan peli oli todella hyvä ja Suomella oli enemmän vetopaikkoja kuin Ruotsilla. Viimeistelyä vain täytyy harjoitella...

Vera, mä ja Cata pelin jälkeen

Tosissaan oli hieno kokemus päästä käymään Air Canada Centerissä, jonne mahtuu yhteensä lähes 20 000 ihmistä. Vapaita paikkoja oli jonkin verran ja ruotsalaisia varmaan kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia, mutta se ei menoa haitannut! Oli ihana nähdä kuinka mun innostus lätkään on alkanut tarttua Cataankin, jonka ensimmäinen live-peli tämä siis oli. Ei se mitään, vaikkei kaikkia sääntöjä tunnettu, tärkeämpää oli elää pelissä mukana!

Postauksen piti käsitellä viime viikkojen tekemisiä, mutta se taisikin keskittyä enemmän World Cuppiin, sori. Jos teillä on jotain toiveita postausten suhteen niin pistäkäähän kommenttia tulemaan!