One month in Canada

Tänään tulee täyteen mun ensimmäinen kuukausi Kanadassa. Ihan hullua, kuukausi mun vaihdosta on jo mennyt. Kuukausi siitä, kun viimeksi näin mun perheen ja söin ruisleipää. Samaan aikaan tuntuu kuin lähtö Kanadaan olisi ollut vasta eilen, mutta toisaalta ikuisuus sitten.
     Ensimmäinen kuukausi on ollut täynnä kaikenlaista tekemistä ja säätöä mun asumispaikan ja hostperheen kanssa. Onneksi olen nyt päässyt perheeseen, aloittanut koulun ja elämä voi muutenkin alkaa normalisoitua. Eka kuukausi ei nimittäin ole tuntunut normaalilta elämältä, vaan pikemminkin lomalta, kun ei ole ollut arkirutiineja rytmittämässä päivän kulkua. Fiilikset on heitellyt laidasta laitaan, mutta syynä ei ole ollut koti-ikävä vaan turhautuminen siihen, että aluksi perhettä ei meinannut löytyä ja school boardit toimivat hitaasti. Nyt fiilikset on oikein hyvät ja ootan innoissani kaikkea tulevaa, kuten Thanksgivinkia, Halloweenia ja Homecomingia!
    Tällä hetkellä mulla on lähinnä vaihtarikavereita, mutta se on ihan ymmärrettävää, koska koulussa olen ollut vain 1 1/2 päivää. Muutama moikkaustuttu mulla jo on, ja ensi viikon jälkeen toivottavasti enemmän.
    Uusia kuvia ei ole hirveästi, mutta tässä vähän, mitä olen parin viime päivän aikana puuhastellut:

Valtioiden välillä virtaavan St.Clairen vesi oli ihan uskomattoman kirkasta!

Kuten olen kertonut, asutaan puolen tunnin päässä lähimmästä kaupungista, Sarniasta. Sarniassa on silta nimeltä Blue Water Bridge, jonka toinen puoli on Yhdysvalloissa, Michiganissa. Perinteen mukaisesti mentiin siis sillan alle istumaan ja syömään yhtä kanadalaisista ruuista, poutinea. Poutine sisältää ranskalaisia, juustoa, kastiketta (gravy) ja tossa meijän versiossa oli pekoniakin. Todellinen terveyspommi, I know, mutta pakkohan sitä oli maistaa!

Eilen koulussa oli PD-day, jolloin opettajat oli koulutuksessa ja oppilailla oli vapaata. Pistettiin viestiä lähialueen vaihtareille ja kokoonnuttiin Sarnian ostarille! Kun kyseessä oli 8 tyttöä, voi arvata, mikä päivän tarkoitus oli - shoppailu! Illalla muut tytöt suuntasivat yhden vaihtarin luokse kylään ja sitten leffaan, mutta me Viljan (suomalainen vaihtari) kanssa mentiin OHL-peliin. Hallilla tavattiin Oliver (Unkari), Alejandro (Ecuador) ja Sovan (Italia), joiden kanssa katsottiin peliä. Oli hauska nähdä, kuinka innostuneita pojat oli lajista, jota he eivät olleet ennen nähneet. Vastakkain pelasivat Sarnia Stings ja Ottawa 67s ja meno oli ihan erilaista kuin Suomen SM-liigassa. OHL koostuu nuorista pelaajista (16-21v), joten vauhtia riittää välillä enemmän kuin taitoa. Peli oli kuitenkin tosi hyvä ja liput halvat, joten tulen varmasti menemään useammankin kerran tämän vuoden aikana! (Ja mikä tärkeintä, Stings voitti 7-4)

Frozen Yoghurt, unelmapaikka!

Kanadalaisten isänmaallisuuden pystyi huomaamaan tavallisessa jääkiekko-ottelussakin, jossa noustiin ylös laulamaan kansallislaulua ennen pelin alkua.