Kysymys, johon varsinkin koulussa ja opettajien kanssa puhuessa oon useiten törmännyt, kuuluu: "Olen kuullut, että teillä Suomessa on tosi hyvä opetussysteemi! Mitä mieltä sä oot kanadalaisesta opetuksesta ja erooko se paljon suomalaisesta?". Tämä on kysymys, johon pitää vastata harkiten. Pahinta on, jos joku kysyy, onko suomalainen opetussysteemi parempi kun kanadalainen. Se on erilainen, ja kolmen viikon koulunkäynnin jälkeen en tunne olevani oikea ihminen vertailemaan eri koulusysteemejä. Onhan se totta, että tuntuu vähän tyhmältä lukea vain neljää ainetta päivässä, joka päivä samoja, puolen vuoden ajan. Erilaisia kursseja kertyy siis 8, kun Suomen lukiossa niitä on noin 30. Opetus painottuu täällä mun kokemuksen mukaan siihen, että oppilaat kuuntelee opettajaa ja tekee muistiinpanoja. Suomessa olen tottunut keskustelemaan ja olemaan aktiivinen tunnilla, joten eron huomaa.
Kuten sanoin, Suomi tunnetaan koulusysteemistä ja korkeasta opetuksen tasosta. Oon kuullut kehuja siitä kuinka mun englanti on tosi hyvää, mutta monille ihmisille se ei tunnu tulevan edes yllätyksenä. Kuten school boardia edustava nainen eilen sanoi, Pohjoismaista tulevilla vaihto-oppilailla on yleensä tosi hyvä englanti jo tänne tullessa. Olen tosi iloinen ja ylpeä, että Suomi tunnetaan korkeatasoisesta opetuksesta. Toisinaan se kuitenkin aiheuttaa pieniä paineita, kun esim. fysiikan opettaja toteaa, että osaat tämän asian varmasti, onhan fysiikanopetus Suomessa niin hyvää.
Yksi asia, mistä tykkään kanadalaisessa koulussa on ihmiset! Ihmiset on tosi mukavia ja varsinkin opettajat auttaa mielellään, kunhan vain osaa kysyä apua. Vaatii oma-aloitteisuutta päästä mukaan porukkaan, mutta vähän kun yrittää, pääsee helposti sisälle. Tietenkin pieni paikkakunta vaikuttaa myös ihmisten ystävällisyyteen. Mun kotikylässä, Oil Springsissä, kaikki tuntee toisensa ja olen useammin kuin kerran kuullut, kuinka iloisia kaikki ovat, että olen tullut tänne. Kadulla kävellessä voi olla varma, että kuulee ainakin muutaman ohiajavan auton tervehdystööttäyksen ja -vilkutuksen. Näistä pienistä asioista tulee hyvä mieli, vaikka mieli olisi muuten maassa.
Toinen asia, mitä kanadalaiset arvostaa tosi paljon, on suomalaisen kielitaito. Täällä on normaalia osata vain englantia ja suomalaisten pakollinen enkku, suomi & ruotsi on paikallisten mielestä tosi hieno asia. Pakko sanoa, että ranskan taso on ainakin mun asuinalueella (ja mun tietämyksen mukaan koko Kanadassa Quebecia lukuunottamatta) alempana kuin ruotsin taso Suomessa. Kävin yhdellä ranskantunnilla yhdessä grade 9 kanssa (14-vuotiaiden), jotka ovat siis lukeneet 9vuotta ranskaa. Kävi ilmi, että mun yhden vuoden opinnot on lähes samalla tasolla heidän kanssaan... Tietenkin täältä löytyy nuoria, jotka ovat lukeneet ranskaa vuosia ja osaavat sitä tosi hyvin, mutta heitä on vähän.
Koulun jälkeen pääsenkin hyppämään asiaan, josta olen henkilökohtaisesti tosi ylpeä, nimittäin jääkiekosta! Ne, jotka oikeasti on kiinnostuneita lätkästä, kuten meidän naapuri Will, tietää Suomen olevan hyvä ja pärjäävän kansainvälisellä tasolla. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun Will osasi luetella liudan pelaajia Teemu Selänteen ja Jari Kurrin lisäksi. Tämän lisäksi olen törmännyt koulussa poikaan, joka kulki lätkäteemainen Suomi T-paita päällään (ei mitään tietoa miksi). Kaiken lisäksi, viime viikonloppuna kertoessani, että oon Suomesta, kysyttiin multa heti mun mielipidettä Patrik Laineesta.
Täällä ihmiset on yleisesti tosi kiinnostuneita lätkästä, tai kanadalaisittain hockeysta. Usein multa kysytäänkin, mitä urheilua seuraan tai sitten suoraan, että katsonko jääkiekkoa. Tietenkin löytyy myös ihmisiä, jotka eivät tästä urheilusta tykkää, mutta he ovat vähemmistö. Suomessa jääkiekko-otteluissa käydessäni olin tottunut siihen, että keski-ikä katsojien keskuudessa lähenteli 50. Täällä se on roimasti alempi, sillä esim. OHL-pelit ovat normaali ajanviettotapa nuorien keskuudessa. Tästä olen todella mielissäni!
Loppuun haluan vielä kertoa pari hauskaa kommenttia/uskomusta, mitä olen Suomesta kuullut. Suurin osa ihmisistä on kartalla esimerkiksi Suomen sijainnista, mutta muutamia "lipsahduksiakin" on tapahtunut. Koulubussissa tapasin muutaman vuoden nuoremman tytön, jolle jouduin selittämään useampaan kertaan, että Suomi ei sijaitse Kanadassa, eikä USA:ssa. Se sijaitsee Euroopassa. Mikä Eurooppa sitten on? Viereisen pojan mukaan oma valtionsa, ei aivan. Tyttö ei myöskään ole kuullutkaan sanasta Finn tai Finnish ja suomen kieli oli aivan vieras käsite. Enhän mä voinut tehdä muuta kuin nauraa. Ja kyllä, Suomessa kuunnellaan samaa musiikkia kuin täälläkin.
Toinen hauska tapaus oli school boardissa työskentelevä nainen, joka luuli, että Suomessa on vuoria. Aivan kuten Alpit Sveitsissä. Hän puhui niin innoissaan vierailusta Suomeen, etten kehdannut kertoa vuorten puutteesta. Löytyyhän Lapista tuntureita, mutta ei ne ihan Alppeja vastaa...
Tähän loppuun haluan mainita, että kaikki huomiot ja mielipiteet on mun omia huomioita mun ympäristöstä ja asuinalueesta. Kanada on iso maa ja erilaisia ihmisiä löytyy enemmän kuin mistään muualta, joten en voi alkaa yleistämään.
PS. Jos on minkäänlaisia toiveita/ehdotuksia tulevien postausten suhteen, kirjoitelkaahan niitä kommentteihin! Mulla olis suunnitteilla myös pieni kysymyspostaus, joten jos sulla on minkäänlaisia kysymyksiä vaihtoon, Kanadaan tai vaikka muhun liittyen, pistä tulemaan joko kommenttina tai instagramissa (käyttäjänimi: erikaeliisa)!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti