Lähes aikuinen nainen

"Aikuinen nainen mä oon
En enää eksy maailman tuuliin
Liittomme vahvistukoon
Tahtoisin jatkaa
Hyvin alkanutta matkaa..."

Paula Koivuniemen laulun siivittämänä tulin kirjoittamaan mun 18-vuotissynttäreistä, joita juhlin kaveriporukalla eilen, lauantaina. Oikeat synttärit mulla on vasta 31.1, mutta dogsled tripin osuessa sille päivälle, juhlin niitä vähän etuajassa.
       Eilinen aamupäivä sujui leppoisasti kotona hengaillen ja serkun kanssa skypettäen, kun yhtäkkiä neljä mun kaveria pamahtaa paikalle. Samalla kun lopettelen serkun kanssa puhumista, mun neljä vierasta syöksyy keittiöön ja alkaa etsiä ruokaa. Eihän siinä mitään, hyvä kun tuntevat olonsa kotoisaksi XD Olivathan he etukäteen ilmoittaneet tulevansa, mutta kutsu ei ollut sitä "voidaanko tulla teille ennen sun synttäreitä"-tyyppiä vaan ennemminkin "tullaan kahen jälkeen, be ready". Näin Vilja, Zara, Cody ja Zach siis ilmaantuivat meille ja iltapäivä kului SYÖDESSÄ, pelatessa korttia ja jutellessa. Illalla sitten suunnattiin kohti Sarniaa ja keilailurataa, jonne olin kutsunut muitakin tyyppejä. Kuvia ei ole hirveästi (ja ne muutamat jotka saatiin otettua, ei ole hirveän hyviä), mutta tässä pari...

Tässä TODELLA huono ja ikävä kyllä ainut kuva meijän synttäriporukasta. About puolet ihmisistä (mukaan lukien minä) näyttää harvinaisen huonolta, mutta tällä mennään

Ennen keilailua jakauduttiin kahteen ryhmään ja päätettiin kaikkien nimet. Aluksi ajateltiin laittaa ihan omat nimemme, mutta koska se oli liian tylsää, keksittiin jotain muuta. Harmikseni en tajunnut ottaa ykkösryhmän nimistä kuvia, mutta ylläolevasta kuvasta näkee sentään toisen ryhmän.

Minä, Jordyn ja Zara

Mun osalta hieman epäonnistuneen (oon nimittäin surkea keilaaja), mutta sitäkin hauskemman keilailun jälkeen syötiin omatekemää Oreo-juustokakkua. Tämän jälkeen sumplittiin varmaan 20 minuuttia, mitä tehdään seuraavaksi, sillä kello ei ollut edes kymmentä, joten kyllähän meidän jotain piti keksiä! Monimutkaisen suunnitelman sekä Laineen ja Matthewsin NHL All Star-ensiesiintymisten jälkeen suunnattiin McDonaldsin kautta Petroliaan katsomaan leffaa Oliverin luokse. Yhden aikoihin saatiin Catan kanssa kyyti kotiin ja mentiin suoraan nukkumaan, sillä aamulla mulla koitti herätys kirkkoon. Mun hostäiti käy siis joka sunnuntai kirkossa, mutta yleensä me ei mennä mukaan vaan löydetään jotain muuta tekemistä. Tällä kertaa Missy kuitenkin sanoi, että mun pitää tulla, sillä hän oli saanut mun nimen kirkon lehtiseen, joka jaetaan aina jumalanpalveluksen alussa. Muutamalla muullakin oli nyt samoihin aikoihin synttärit, joten koko kirkko lauloi meille Happy Birthday. Jumalanpalveluksen jälkeen todella moni kyläläinen tuli toivottamaan vielä erikseen hyvää syntymäpäivää.

Kaiken kaikkiaan mulla oli tosi kiva synttäripäivä, vaikkei se tuntunutkaan yhtään synttäreiltä (ehkäpä koska juhlin näin etuajassa), ja oli hauskaa juhlia sitä kavereiden kanssa monen vuoden tauon jälkeen! Tavan mukaisesti juhlitaan mun synttäreitä vielä uudestaan Oil Springsin varttuneemman porukan kanssa, mutta siihen menee parisen viikkoa muiden kiireiden takia. Ja tosissaan huomenna koittaa lähtö neljän päivän Mid-Year Orientaatioleirille ja Dogsled Tripille! Seuraava postaus tuleekin varmaan käsittelemään sitä. Herätys soi viideltä ja bussi kohti pohjoista lähtee kuudelta, saa nähdä miten saan itseni ylös siihen aikaan.

The beginning of 2017

Tää postaus on omanlaisensa mixaus kaikesta, mitä on tullut tehtyä tän vuoden puolella. Elämä rullaa edelleen normaaliin tahtiin, ilman kummempia ongelmia tai erityisiä tapahtumia. Tämän alkupuheen siivittämänä voinkin lähteä kertomaan vähän viime viikkojen tapahtumia...

Uutena vuotena kutsuin hostäidin kannustamana kavereita juhlimaan vuoden vaihtumista. 7 henkilön voimin pidettiin tosi hauska ilta, jonka päätteeksi kaikki jäivät meille yöksi. On mielenkiintoista huomata, kuinka erilaiset säännöt täällä (tai ainakin meidän perheessä) pätee poikiin. Oli tosi tarkkaa, että he nukkuvat eri huoneessa kuin tytöt. Ymmärrän, että maassa maan tavalla, mutta silti näin tarkka erottelu tuntuu toisinaan vähän pikkutarkalta. Tai ehkä mä oon tottunut liian löysiin sääntöihin Suomessa, hahah! Uudenvuodenpäivä vietettiin lähinnä vastapäisessä leikkipuistossa keinuen ja korttia pelaten.

Vilja, Zara (Australia) ja minä

Joululomalla liityin Viljan, Zaran ja mun hostäidin grandma clubiin (suom. mummoklubi), ja aloitin neulomisen. Syynä neulomisen aloittamiseen oli tylsistyminen, joten ajattelin, että televisiota katsellessa voin samalla tehdä jotain. Aloitin siis sormettomien hansikkaiden tekemisen ja seuraava projekti onkin hansikkaisiin sopivan hiuspannan neulominen.

Suomi tulee kuitenkin aina ykkösenä, älkää ymmärtäkö väärin!! Aloin kannattaan Kanadaa Suomen tiputtua U20-kisoista

Viime viikonloppuna Vilja tuli meille yökylään ja päätettiin leipoa suomalaisia korvapuusteja. Ulkonäöltään ne olivat omanlaisiaan, eikä makukaan yltänyt ihan äidin kanssa tehtyjen pullien tasolle, mutta silti suomalainen pulla maistui tosi hyvälle! Seuraavana päivänä mentiin isommalla porukalla Petroliaan luistelemaan ensimmäistä kertaa tänä talvena.

Matching Finns<3

Minä, Vilja ja Zara

Tässä muutama irtonainen kuva kuluneelta viikolta...

Nyt odotan pääseväni London Knightsin peliin, jotta pääsen pukemaan mun uuden Finland-jääkiekkopaidan! Kyseinen joukkue pelaa siis kanadalaista OHL:llää, mutta siellä on 2 suomalaista pelaajaa, joten paita sopii täydellisesti siihenkin tilaisuuteen.

Montreal part 2

Pienen tauon jälkeen tulin jatkamaan mun Montreal-postausta...

Lauantaina mentiin siis Davidin luokse ns."pikkujouluihin" ja siellä vietettiin myös yö. Aamulla syötiin lettuja ja edellispäivän kakkua aamupalaksi ja sen jälkeen suunnattiin takaisin Montrealiin. Päivän suunnitelmana oli käydä katsomassa Kanadan suurinta kirkkoa, St. Josephin kirkkoa (engl. Saint Joseph's Oratory of Mount Royal) ja tämän jälkeen kiivetä itse Mount Royalille, kukkulalle, jonka mukaan Montreal on nimetty. Kirkon sisältä mulla ei ole hyviä kuvia, mutta se oli tosi kaunis ja koristeltu kirkko.

 

Minä, Vilja ja Vera pukeutuneena meidän matching-villapaitoihin

St. Josephin kirkon jälkeen hypättiin bussiin kohti Mount Royalia. Suurin osa matkasta jouduttiin kuitenkin kävelemään tuulessa ja pakkasessa. Pidettiin pikainen kaakaotauko ja tämän jälkeen kiivettiin kukkulan laelle. Ajoitus oli aivan täydellinen, sillä tultiin perille juuri auringon laskiessa, joten näkymät oli aivan uskomattomat vastasataneen lumen peittäessä Montrealin. Otettiin paljon kuvia niin meistä itsestämme kuin muistakin turisteista ja päivän päätteeksi suunnattiin food courtin kautta kotiin lepäämään.

Maanantaina oli mun ja Viljan viimeinen päivä Montrealissa ja kauan odotetun Suomi - Kanada jääkiekkopelin aika! Montrealissa ollessa käytettiin metroa ja busseja päivittäin monia kertoja, joten tälläkin kertaa suunnattiin näiden avulla kohti kaupungin olympiastadionia. Montrealiin rakennettiin 70-luvulla suuri stadioni vuonna 1976 järjestettyjä olympialaisia varten. Päivä käytettiin siis tutkiskellen stadionia (joka oli suljettu, sillä oli maanantai??) ja kierrellen tätä osaa Montrealista.
Illalla käveltiin NHL seura Montreal Canadiensin kotiareenalle, Bell Centeriin, katsomaan U20-maailmanmestaruuskisojen harjoitusottelua Suomen ja Kanadan välillä. Jääkiekkoareena oli todella iso ja se vetääkin yli 20 000 ihmistä sisäänsä. Bongattiin vain muutama Suomen paitoihin pukeutunut ihminen ja areena oli täynnä punaiseen pukeutuneita kannattajia. Itse ottelu meni huonosti, erityisesti ensimmäinen erä. Tietenkin oltiin Viljan kanssa vähän pettyneitä (korjaan, todella pettyneitä) Suomen 5-0 häviöön, mutta kokemus oli joka tapauksessa hieno. Päästiin näkemään vain tunnin ajomatkan päässä London Knightsissa pelaavat Juolevi ja Kuokkanen sekä tietenkin koko Kanadan hopeaa voittanut juniorijoukkue.

 

Tiistaina Vera saattoi mut ja Viljan aikaisin aamulla Bonaventuran juna-asemalle, josta lähdettiin yhdeksän aikoihin kohti Torontoa. Tällä kertaa meillä oli 3.5h aikaa kierrellä Kanadan suurimmassa kaupungissa ja mä toimin turistioppaana Torontossa ekaa kertaa vierailevalle Viljalle. Itse olen käynyt kyseisessä kaupungissa kolmesti (?) ja pakko sanoa, että osasin opastaa meitä aika hyvin Google Mapsin avulla. Oli mukava kävellä pitkin Toronton katuja ja käytiinkin katsastamassa mm. Air Canada Center, CN Tower ja Chinatown. Syötiin aikainen illallinen Chinatownissa ja Vilja maistoi ekaa kertaa kiosoja (jos tunnet mut, todennäkösesti tiedät, että mä rakastan niitä)! Meillä oli tosi onnistunut päivä Torontossa ja osaltaan haluan kiittää tästä mun äitiä, sillä ilman häntä en olisi matkustellut ja nähnyt maailmaa niin kuin nyt olen. Pikkuhiljaa alan itsekin oppia suunnistamaan suurkaupungeissa, mutta tää ei olis mahdollista ilman äitiä <3 Kolmas kerta toden sanoo, mä vaan tykkään Torontosta suurkaupunkina ihan hirveästi. Aurinkoisena päivänä kaupungin lasiset rakennukset heijastaa valoa todella kauniisti ja muutenkin tykkään siitä, kuinka helposti siellä pääsee liikkumaan niin kävellen kuin metrollakin. Loppujenlopuksi päädyttiin juoksemaan meidän junalle (oltiin kuitenkin ihan ajoissa) ja paluumatkalla pidettiin kiinalainen picnic ja maisteltiin Chinatownista ostettuja herkkuja.

Meidän matka oli kokonaisuudessaan tosi kiva ja Montreal kaunis kaupunki. Julkinen liikenne siellä toi mun mieleen Suomen ja sen, kuinka helppoa paikasta toiseen liikkuminen on. Petroliassa ei sitä löydy, mutta kuitenkin oon tosi tyytyväinen, että mut sijoitettiin vuodeksi juuri tänne. Ihmiset on aivan eri tasolla pikkukaupungissa, kun ei ole jatkuvaa tungosta ja kiirettä. Joka paikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta loppujenlopuksi kyse on vain yhdestä vuodesta. Tuleville vaihtareille sanoisin, että älkää miettikö liikaa sijoitetaanko teidät pikkupaikkaan vai suurkaupunkiin, sopeutuminen on se, mikä merkitsee. Viikon poissaolon aikana aloin jo ikävöidä mun kotia Petroliassa ja täällä olevia ihmisiä, joten sanoisin, että mä olen sopeutunut oikein hyvin tänne.

Ja näin päättyy mun postaus koskien Montrealia.