Montreal part 2

Pienen tauon jälkeen tulin jatkamaan mun Montreal-postausta...

Lauantaina mentiin siis Davidin luokse ns."pikkujouluihin" ja siellä vietettiin myös yö. Aamulla syötiin lettuja ja edellispäivän kakkua aamupalaksi ja sen jälkeen suunnattiin takaisin Montrealiin. Päivän suunnitelmana oli käydä katsomassa Kanadan suurinta kirkkoa, St. Josephin kirkkoa (engl. Saint Joseph's Oratory of Mount Royal) ja tämän jälkeen kiivetä itse Mount Royalille, kukkulalle, jonka mukaan Montreal on nimetty. Kirkon sisältä mulla ei ole hyviä kuvia, mutta se oli tosi kaunis ja koristeltu kirkko.

 

Minä, Vilja ja Vera pukeutuneena meidän matching-villapaitoihin

St. Josephin kirkon jälkeen hypättiin bussiin kohti Mount Royalia. Suurin osa matkasta jouduttiin kuitenkin kävelemään tuulessa ja pakkasessa. Pidettiin pikainen kaakaotauko ja tämän jälkeen kiivettiin kukkulan laelle. Ajoitus oli aivan täydellinen, sillä tultiin perille juuri auringon laskiessa, joten näkymät oli aivan uskomattomat vastasataneen lumen peittäessä Montrealin. Otettiin paljon kuvia niin meistä itsestämme kuin muistakin turisteista ja päivän päätteeksi suunnattiin food courtin kautta kotiin lepäämään.

Maanantaina oli mun ja Viljan viimeinen päivä Montrealissa ja kauan odotetun Suomi - Kanada jääkiekkopelin aika! Montrealissa ollessa käytettiin metroa ja busseja päivittäin monia kertoja, joten tälläkin kertaa suunnattiin näiden avulla kohti kaupungin olympiastadionia. Montrealiin rakennettiin 70-luvulla suuri stadioni vuonna 1976 järjestettyjä olympialaisia varten. Päivä käytettiin siis tutkiskellen stadionia (joka oli suljettu, sillä oli maanantai??) ja kierrellen tätä osaa Montrealista.
Illalla käveltiin NHL seura Montreal Canadiensin kotiareenalle, Bell Centeriin, katsomaan U20-maailmanmestaruuskisojen harjoitusottelua Suomen ja Kanadan välillä. Jääkiekkoareena oli todella iso ja se vetääkin yli 20 000 ihmistä sisäänsä. Bongattiin vain muutama Suomen paitoihin pukeutunut ihminen ja areena oli täynnä punaiseen pukeutuneita kannattajia. Itse ottelu meni huonosti, erityisesti ensimmäinen erä. Tietenkin oltiin Viljan kanssa vähän pettyneitä (korjaan, todella pettyneitä) Suomen 5-0 häviöön, mutta kokemus oli joka tapauksessa hieno. Päästiin näkemään vain tunnin ajomatkan päässä London Knightsissa pelaavat Juolevi ja Kuokkanen sekä tietenkin koko Kanadan hopeaa voittanut juniorijoukkue.

 

Tiistaina Vera saattoi mut ja Viljan aikaisin aamulla Bonaventuran juna-asemalle, josta lähdettiin yhdeksän aikoihin kohti Torontoa. Tällä kertaa meillä oli 3.5h aikaa kierrellä Kanadan suurimmassa kaupungissa ja mä toimin turistioppaana Torontossa ekaa kertaa vierailevalle Viljalle. Itse olen käynyt kyseisessä kaupungissa kolmesti (?) ja pakko sanoa, että osasin opastaa meitä aika hyvin Google Mapsin avulla. Oli mukava kävellä pitkin Toronton katuja ja käytiinkin katsastamassa mm. Air Canada Center, CN Tower ja Chinatown. Syötiin aikainen illallinen Chinatownissa ja Vilja maistoi ekaa kertaa kiosoja (jos tunnet mut, todennäkösesti tiedät, että mä rakastan niitä)! Meillä oli tosi onnistunut päivä Torontossa ja osaltaan haluan kiittää tästä mun äitiä, sillä ilman häntä en olisi matkustellut ja nähnyt maailmaa niin kuin nyt olen. Pikkuhiljaa alan itsekin oppia suunnistamaan suurkaupungeissa, mutta tää ei olis mahdollista ilman äitiä <3 Kolmas kerta toden sanoo, mä vaan tykkään Torontosta suurkaupunkina ihan hirveästi. Aurinkoisena päivänä kaupungin lasiset rakennukset heijastaa valoa todella kauniisti ja muutenkin tykkään siitä, kuinka helposti siellä pääsee liikkumaan niin kävellen kuin metrollakin. Loppujenlopuksi päädyttiin juoksemaan meidän junalle (oltiin kuitenkin ihan ajoissa) ja paluumatkalla pidettiin kiinalainen picnic ja maisteltiin Chinatownista ostettuja herkkuja.

Meidän matka oli kokonaisuudessaan tosi kiva ja Montreal kaunis kaupunki. Julkinen liikenne siellä toi mun mieleen Suomen ja sen, kuinka helppoa paikasta toiseen liikkuminen on. Petroliassa ei sitä löydy, mutta kuitenkin oon tosi tyytyväinen, että mut sijoitettiin vuodeksi juuri tänne. Ihmiset on aivan eri tasolla pikkukaupungissa, kun ei ole jatkuvaa tungosta ja kiirettä. Joka paikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta loppujenlopuksi kyse on vain yhdestä vuodesta. Tuleville vaihtareille sanoisin, että älkää miettikö liikaa sijoitetaanko teidät pikkupaikkaan vai suurkaupunkiin, sopeutuminen on se, mikä merkitsee. Viikon poissaolon aikana aloin jo ikävöidä mun kotia Petroliassa ja täällä olevia ihmisiä, joten sanoisin, että mä olen sopeutunut oikein hyvin tänne.

Ja näin päättyy mun postaus koskien Montrealia.