Onnellinen

Koska tiedän, että Floridan aurinkoiset kuvat voivat aiheuttaa ylitsepääsemätöntä matkakuumetta joissain ihmisissä, päätin tähän väliin tulla kertomaan vähän normielämästä Oil Springsissä. Ja siitä mikä on tehnyt mut onnelliseksi näin lähiaikoina.

Heti Floridasta tullessani meillä alkoi viimein mun kauan odottama jalkapallo ja treenejä on nyt ollut reilun viikon ajan. Olin tosi innoissani ja vähän hermostunutkin ennen ekoja treenejä, mutta onneksi siihen ei ollut mitään syytä! Lähes kaikki tytöt tunsin entuudestaan ainakin kasvojen perusteella ja valmentajatkin olivat tuttuja opeja. Joka kerta kun treenit on loppuneet, on mun sisällä hehkunut puhdas onnellisuus. Vaikken olekaan ennen pelannut jalkapalloa eikä se voitakaan säbää, on osa joukkueessa olemista vaan ihan mahtavaa!! Näillä näkymin treenataan neljä kertaa viikossa ja pelitkin pitäis pikapuoliin alkaa, can't wait!

Iso osa mun onnellisuutta on kanssa ne ihmiset, jotka piristää mun päivää päivittäin. Juuri ennen March breakkia järjestettiin loman kunniaksi bileet, joihin porukalla mentiin. Juhlien jälkeen menin takasin Oliverille, jossa sain luvan odottaa mun hostsiskoa, jonka piti siis tulla hakemaan mut. Vaikka kello oli lähempänä kolmea yöllä, Oliver jaksoi valvoa (tai ainakin yritti valvoa) yhdessä mun kanssa mun kyytiä, joka sattui tulemaan reilu puoli tuntia myöhässä. Tälläset ystävät tekee mut tosi onnelliseksi<3 Seuraava kuva on suora lainaus, jonka Zach oli sanonut mun ollessa Floridassa. ("Ikävä juttu, että Erika ei oo koulussa tänään, oisin halunnut pilailla hänen kustannuksellaan") Ihana tietää, että mua kaivattiin, vaikka olinkin vain kaks päivää poissa koulusta.

Viimeisenä muttei vähäisimpänä kuva mun eilen saamasta palapelistä. Koulussa syötiin eilen lounasta ihan normi tunnelmissa, kun Zach yhtäkkiä antaa kaikille omat laatikot ja sanoo, että avatkaa nää illalla 17.30. Jalkapallotreenien jälkeen sitten päätin avata mun boxin, joka oli täynnä palapelinpalasia. Noin 20minuutin kokoamisen jälkeen sain palapelin valmiiksi ja hymy nousi väkisinkin korviin kun näin tämän. Promiin (eli vuoden isoimpiin tansseihin) on siis 2kk aikaa ja mulla alkaa olemaan kaikki mekon fixausta vaille valmiina! Hauskin juttu tässä koko prom pyynnössä on se, että mun oli tarkoitus kysyä Zachia, mutta Vilja suostutteli mut odottamaan vielä vähän aikaa. Hän siis tiesi, että Zach aikoo kysyä mua ja halusi olla varma etten mä ehdi ensin.