15 Facts about me

Kuten otsikosta voi jo päätellä, tämänkertaisessa postauksessa kerron hieman enemmän itsestäni. Vaikka yritänkin painottaa blogin sisällön lähinnä vaihtarijuttuihin, ajattelin, ettei pienestä lisäesittelystä ole haittaa (varsinkaan uusille lukijoille).
Itse vaihtaririntamalla ei ole tapahtunut mitään erikoisempia sitten koulujen lopun. Aloitin viime viikolla Kanadaan tarvittavan viisumin täytön, mutta siitä teen varmaan oman postauksen, sillä koko prosessi on vielä aivan levällään.

1. Jos mun luonnetta pitäis kuvata yhdellä sanalla, se olisi nauravainen
2. Mun perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi lähes 20-vuotias veli ja 13-vuotias sisko
3. Ikäerosta huolimatta olen tosi läheinen varsinkin mun siskon kanssa

4. Matkustelen paljon yhdessä perheeni kanssa ja tämä on osaltaan kannustanut mua ryhtymään vaihto-oppilaaksi

Luxembourg

5. Yksi lempiasioistani on mennä lenkille metsään ja ylipäätänsä urheilla luonnossa

6. Harrastan salibandya ja pianonsoittoa
7. Rakastan lähes kaikenlaista urheilua ja toivonkin pääseväni kokeilemaan jotain uutta lajia vaihdon aikana

8. Vaikka pelaan säbää, en juurikaan seuraa sitä, mutta lätkää ehdottomasti!

9. Tykkään tosi paljon shoppailla ja laittaa hiuksia
10. Katson ihan liikaa Netflixiä ja lempparisarjojani ovat mm. Moderni Perhe, Valehtelevat Viettelijät sekä Glee
11. Tällä hetkellä olen kesätöissä päiväkodissa
12. Tänä kesänä yritän mahdollisimman paljon viettää aikaa kavereiden kanssa ja nauttia Suomesta (mm. sen luonnosta ja ruuista)

13. Vaihdon aikana haluan oppia olemaan avoimempi sekä tietenkin small talk;ia
14. Tulevaisuudessa haluan kansainvälisen työn, joka liittyy jotenkin luonnontieteisiin (sillä nämä ovat mun vahvuuksia koulussa)
15. ... Sekä puhua sujuvaa englantia ja ranskaa


Aurinkoista heinäkuuta kaikille! (Alle 2kk lähtöön!!!)

Lähtövalmennus

Heippa!

Kuten viimeksi lupailin, tämä postaus käsittelee YFU:n järjestämää lähtövalmennusta, joka pidettiin 28-29.5 Virroilla. Kaikki kyseisellä järjestöllä ensi syksynä matkaan lähtevät nuoret olivat viikonlopun kestäneellä "leirillä" mukana, ja kuulemani mukaan meitä oli yhteensä noin 180!

Lauantai lähti käyntiin aikaisella herätyksellä, sillä Tampereella piti olla jo klo 9. Siellä vanhemmat jäivät omaan valmennukseensa ja itse vaihtarit pakkautuivat busseihin kohti Virtoja ja Marttisen leirikeskusta.

Perille päästyämme meille jaettiin kaulaan ripustettavat laput, joihin oli printattu kaikki viikonlopun aikana tarvittava tieto. Tämä osoittautui todella käytännölliseksi, ja auttoi välttämään eksymisiä ja myöhästelyitä. Vaihtarit jaettiin viiteen ryhmään, joista kolme olivat USA:aan lähtijöille, yksi Euroopalle ja yksi Kaukomaille. Koska Kanadaan lähtee tänä vuonna ainoastaan kolme oppilasta, oli meidät laitettu USA 1 -ryhmään.

 

 Ohjelma leirillä oli todella tiivis, ja kuten yllä olevasta aikataulusta näkee, ei vapaa-aikaa ollut juuri yhtään. Saavuttuamme leirikeskukseen kokoonnuimme kaikki yhdessä saliin ja leiri avattiin. Tämän jälkeen päivä koostui kaikenlaisesta vaihtovuotta koskevasta infosta. Tikusta asiaa -osiossa harjoittelimme small talkia Trent-nimisen amerikkalaisen johdolla, ja hän laittoi meidät puhumaan niinkin tylsistä ja tavallisista asioista kuin omista nimistämme ja vaatteistamme. Small talk on ehdottomasti asia, jossa meidän suomalaisten tulisi petrata! Päivä sisälsi myös virallisempia luentoja esimerkiksi lentojärjestelyistä ja siitä, kuinka somea tulisi/ei tulisi käyttää vaihtovuoden aikana. Illalla oli rennompaa ohjelmaa mm. YFU Gamesin merkeissä, kun kilpailimme joukkueittain toisiamme vastaan. Kaiken kruunasi salissa järjestetty improvisaatioesitys, joka oli aivan mahtava!

Sunnuntain ohjelma oli enemmän tai vähemmän samantyylinen, vaikkakin vähillä yöunilla keskittyminen oli huomattavasti hankalampaa. Ehdottomasti päivän paras ohjelmanumero oli se, kun jakauduimme vaihtomaittain ryhmiin ja saimme vapaasti kysellä entiseltä vaihtarilta mitä halusimme. Puolitoista tuntia kului hujauksessa, niin paljon erilaisia kysymyksiä meillä oli Kanadaan liittyen.

Pari kuvaa leirikeskuksesta, joka sijaitsi suhteellisen metsässä. Viikonlopun ohjelmaan se oli kuitenkin täydellinen!

Kaiken kaikkiaan koin kahden päivän leirin todella hyödylliseksi. Vaikka osa asioista tuntuikin vähän itsestäänselvyyksiltä ja tylsiltä, oli saatu info kuitenkin tärkeää ja se tulee varmasti tarpeeseen. Oli mahtavaa päästä tutustumaan muihin vaihtareihin paremmin, erityisesti omaan Kanada-ryhmäämme! Siitä huolimatta, että lähtövalmennus kesti vain vajaa kaksi päivää, ehti sen aikana tutustumaan moneen uuteen ihmiseen. Leirin aikana halu maailmalle sen kun kasvoi, enkä ole katunut lainkaan päätöstäni lähteä vaihtoon. Varmasti fiilikset tulevat heittelemään ensi vuoden aikana laidasta laitaan, mutta tärkeintä on katsoa vaihtoprosessia kokonaisuutena. Se, millainen tämä kokonaisuus sitten on, riippuu paljon omasta asenteesta ja kyvystä sopeutua uuteen ympäristöön.

Hyvää kesän alkua kaikille! (TJ 87)

Lentotiedot!

Pitkän odottamisen jälkeen sain YFU:lta viimeinkin lisäinfoa lähdöstäni, nimittäin lentotiedot! Maanantaita piristi kummasti sähköpostiin tullut viesti, jossa kerrottiin mun ja kahden muun YFU:n kautta Kanadaan lähtevän vaihtarin lentävän Torontoon 1.9!! Lähtö on siis syyskuun alussa, eli aika myöhään, mutta extrapitkä kesäloma täällä Suomessa ei ole yhtään pahitteeksi! Olen myös ymmärtänyt, että koulut alkavat Kanadassa aika myöhään, joten sekin selittää tuota lähtöpäivää.

Tuli aika uskomaton fiilis ton sähköpostin luettuani, mulla on viimein konkreettinen lähtöpäivä! En tiedä mitään hostperheestä tai siitä, minnepäin sijoitun, mutta jo lähtöpäivän tietäminen auttaa paljon. Voin suunnitella rauhassa menoja kesäksi ilman että tarvii kokoajan arpoa, olenko Suomessa vai en. Pikkuhiljaa alkaa todellakin tuntua siltä, että vuosi Kanadassa lähenee, eikä se häämötä enää kaukana tulevaisuudessa. Tällä hetkellä päälimmäisenä on mielessä helpotus. Helpotus siitä, että tietää jotain, eikä kaikki ole pimennossa. Seuraavan kerran, kun joku kysyy tiedänkö mitään tulevasta vuodestani, voin ainakin sanoa lähtöpäivän. On vaikeaa selittää, mutta se todella merkitsee jo paljon, ainakin mulle. Day counterkin näyttää nyt virallisesti tältä:

Toivotaan, että lisää tietoja alkaa pikkuhiljaa tulemaan (kuten hostperhe- ja sijoitustiedot), mutta tällä hetkellä oon tosi tyytyväinen tähän.  Seuraavan kerran tulen todennäköisesti kirjoittamaan parin viikon kuluttua, kun valmennusleiri Virroilla ja koeviikko ovat ohi. Ihan hullua ajatella, että kesäloma on jo näin lähellä ja kesän lopulla odottaa lento Atlantin yli aivan uusiin maisemiin!

Iloista viikkoa kaikille!
PS. 16/17 Vaihtariblogeja voi edelleenkin linkkailla tohon alas ;)

Järjestönä YFU

Tänään kerron vähän enemmän järjestöstä, jonka kautta lähden Kanadaan sekä tietenkin itse hakemisprosessista kaikkine vaiheineen. Näin aluksi haluan painottaa, että kaikki kirjoittamani perustuu omakohtaisiin kokemuksiin, eivätkä asiat välttämättä mene samalla tavalla esim. muissa järjestöissä tai muihin kohdemaihin mentäessä.

Järjestön valinta
Päätettyäni kohdemaani, aloin tutkia eri järjestöjä. Tämä tapahtui siis yhdeksännen luokan kevättalvella. Tiesin Kanadan olevan astetta harvinaisempi vaihtomaa, joten ajattelin hakevani hyvissä ajoin varmistaakseni, että pääsen sinne.
Loppujen lopuksi järjestöjä karsiutui nopeasti pois erilaisten syiden takia. Esimerkiksi AFS lähettää oppilaita ainoastaan ranskankieliselle alueelle ja vaatii aikaisempia ranskanopintoja. Halusin alusta alkaen päästä englanninkieliselle alueelle, joten tämä järjestö ei ollut sopiva minulle. Aloitin ranskan vasta lukiossa, joten kielitaitoni ei olisi ollut riittävä esimerkiksi AFS:lle.
Tutkimme yhdessä vanhempieni kanssa myös muita järjestöjä, mutta loppupeleissä päädyimme YFU:uun. Olimme kuulleet paljon hyvää tästä järjestöstä, ja varma sijoitus englanninkieliselle alueelle sopi minulle täydellisesti. Tämän jälkeen oli aika aloittaa hakeminen.

Hakeminen
Varsinainen hakuprosessini lähti käyntiin täytettyäni sähköisen hakemuksen YFU:n nettisivuilla. Se oli suhteellisen nopeasti tehty ja sisälsi yksinkertaisia kysymyksiä esimerkiksi kouluun ja perheeseen liittyen.
Tämän jälkeen sain kutsun haastatteluun, joka pidettiin YFU:n toimistolla Helsingissä. Osallistuin haastatteluun maalis-huhtikuussa 2015, eli yli vuosi sitten! Etukäteen kerrottiin, että haastattelua ei tarvitse turhaan jännittää ja saman vinkin annan myös tuleville vaihtareille. "Haastattelu" oli ennemminkin kokoontuminen, jossa juteltiin rennosti muiden hakijoiden ja YFU:n henkilökunnan kanssa, suomeksi. Lopuksi kirjoitettiin lyhyt kirjoitelma englanniksi, ja odottaminen alkoi.
Noin kuukauden päästä sain alustavan hyväksymisen Kanadaan. Koska paikkoja kyseiseen maahan on vuodesta riippuen 1-3 ja olin toinen hakija, ei sijoitustani voitu taata. Kesäkuussa sain kuitenkin virallisen hyväksymisen ja heti perään hakupaketin.

Hakupaketin täyttäminen
Intoni alkaa täyttää hakupakettia oli sanoinkuvaamatonta, eikä sen laajuus pelottanut - ainakaan aluksi. Sain lähes kaksi ja puoli kuukautta aikaa täyttää kaikki tiedot sähköiseen File Flow -oppilaskansioon.
Kun kansiota oli vähän aikaa selaillut, huomasi sen sisältävän kysymyksiä laidasta laitaan. Minun tuli kertoa mm. harrastuksistani, perheestäni ja koulustani - kaikki englanniksi. Nämä kohdat olivat suhteellisen helppoja, mutta paineita aiheutti oman kirjeen kirjoittaminen hostperheelle. Sivun pituiseen kirjeeseen tuli tiivistää tärkeimmät asiat itsestäni, mielenkiinnonkohteistani ja elämästäni Suomessa. Kirjoittaminen vieraalla kielellä ei tehnyt asiaa helpoksi, mutta siitäkin selvittiin. Tämän lisäksi hakupakettiin piti liittää kuvia, joissa näkyy niin perheeni, ystäväni kuin harrastukseni. Sekä tietenkin itseni.
Viimeiseksi mun tuli tulostaa kasa erilaisia lomakkeita. Monet niistä olivat omanlaisiaan lupalappuja. Haluttiin tietää, voinko harrastaa tiettyjä "vaaralliseksi" luokiteltuja urheilulajeja, asua tietynlaisessa perheessä ja matkustaa niin Kanadan sisä- kuin ulkopuolellakin. Kävin myös tapaamassa mm. vanhaa yläaste opettajaani, jotta tuleva kouluni saisi oikean käsityksen, millainen opiskelija olen.
Vinkkinä muille, että vaikka aikaa hakupaketin täyttämiseen annettaisiinkin runsaasti (kuten mun kohdalla kävi), kannattaa se kuitenkin aloittaa heti. Ajan saaminen esimerkiksi hammaslääkäriin voi viedä aikaa, eikä ole kiva stressata deadlinen lähestymisestä. Kiitos kesäloman tuoman vapaa-ajan, sain kuitenkin hakupaketin ajoissa tehtyä ja muutamia papereita lukuunottamatta palautettua elokuun lopussa. Tämän jälkeen alkoi taas se turhauttavin osa, odottaminen.

ELTIS-kielitesti
Marraskuussa sain kutsun osallistu ELTIS-kielitestiin (English Language Test for International Students), jossa siis testattiin englannin kielen osaamistani. Tämä on pakollinen luetun- ja kuullunymmärtämisen testi, jolla varmistettiin, että kielitaitoni on tarpeeksi hyvä. En liiemmin jännittänyt testiä etukäteen, sillä englantini on aina ollut suhteellisen hyvä. Koe kesti pari tuntia ja oli mielestäni vaikeustasoltaan ihan sopiva. Oli joitakin helppoja kysymyksiä ja sitten sellaisia, joihin piti puoliksi arvata. Parin viikon päästä tuli tulos: olin läpäissyt testin "hienosti".
Testiä ei todellakaan tarvitse jännittää ja vaikka se menisikin huonosti, saa sen uusia. Täytyy muistaa, että vaihtoon lähdetään oppimaan kieltä eikä siinä tarvitse olla mestari heti aluksi. Jokainen lähtee omista lähtökohdistaan ja osaamista tärkeämpää onkin asenne.

Nyt
Edellä mainitsemieni asioiden jälkeen ei ole tapahtunut sen kummempia. Hakupaketin palauttamisesta laskettuna olen noin 8-9kk vain odottanut ja vastaillut viikoittain kavereiden kysymyksiin siitä, olenko jo saanut hostperheen tai tarkempia sijoitustietoja. Ikävä kyllä, en ole. Hakiessani minulle kerrottiin, että YFU lähettää vaihtareita lähinnä Ontarion provinssiin, joten sinne  olen ilmeisesti itsekin menossa. Tämä ei kuitenkaan ole ihan 100% varmaa.
Vaikken vielä tiedäkään hostperhettäni, en siitä turhaan stressaa. Tiedot tulevat sitten kun tulevat ("luultavasti vasta kesällä", vastattiin YFU:n toimistosta kun kysyin). Tällä hetkellä yritän elää mahdollisimman paljon tässä hetkessä ja nauttia viimeisistä kouluviikoista suomalaisessa lukiossa. Eka vuosi on mennyt niin nopeasti, enkä voi kieltää ettenkö tulisi ikävöimään sitä. Onneksi mulla on vielä kesäloma aikaa nähdä kavereita ja viettää aikaa heidän kanssaan ennenkö lähtö koittaa. Lähtöpäivästäkään mulla ei ole tarkempaa tietoa (se tulee yleensä perhetietojen kanssa), mutta yleensä Kanadaan lähtijät lähtevät elo-syyskuussa. Aikaa on siis vielä noin kolmen kuukauden molemmin puolin.
Parin viikon päästä koittaa kaikkien YFU:n vaihtareiden yhteinen kokoontuminen Virroilla, joten ehkä sieltä palatessa tiedän jotain enemmän omasta lähdöstäni.

PS. Jos joku miettii, mistä blogini nimi Yours to Discover on tullut, voi hän pienen googlailun jälkeen huomata sen olevan Ontarion lempinimi ;)

Vuodeksi 2016/17 vaihtoon lähtijät, linkkailkaa ihmeessä blogejanne tohon kommenttiboxiin niin liityn lukijaksi!

Kohdemaana Kanada

Näin viimeisen jakson alettua päätin tulla kertomaan vähän enemmän kohdemaastani Atlantin toisella puolella. Kaikki postauksessa olevat kuvat olen ottanut itse vieraillessamme Torontossa syyslomalla. Matkan jälkeen, saatuani ensi maistiaiset Kanadasta, voin todeta valinneeni oikean maan vaihtovuodelleni!

Toronto, Ontarion pääkaupunki

Miksi Kanada?
Vaihtarit tuntuu jakautuvan niihin, jotka ovat tienneet jo kauan haluavansa lähteä ulkomaille vuodeksi ja sitten on niitä, jotka ovat keksineet idean aivan vastikään. Itse kuulun ensiksi mainittuihin. En kunnolla muista milloin sain idean ruveta vaihto-oppilaaksi, varmaankin yläkoulun seiskaluokalla. Yhdeksännellä olin jo 100% varma halustani lähteä ulkomaille, tarkemmin sanottuna Yhdysvaltoihin. Alunperin vanhempani saivat minut suostuteltua harkitsemaan muita valtioita ja rohkaisivat minua kokeilemaan jotain erilaista. Uutta ideaa pohdiskeltuani aloin tosissani innostua Kanadasta, se nimittäin muistuttaa USA:ta, mutta mukana tulee oma eurooppalainen twistinsä. Yhdeksännen luokan lopussa olin jo aivan myyty ja tiesin, etten halua minnekään muualle kuin Kanadaan.
     Kanadassa minua erityisesti kiehtoo maan kulttuuri, joka on täysin erilainen verrattuna omaamme. Ihmiset tuntuvat olevan paljon sosiaalisempia ja out-going-tyyppisiä kuin me suomalaiset. Haluan päästä kokemaan kanadalaisen high schoolin kaikkine after school activityineen ja teemapäivineen sekä tietysti school spiritin!
     Toinen asia, jonka haluan ehdottomasti päästä kokemaan on kanadalainen jääkiekko- ja ylipäänsä urheilukulttuuri. Rakastan lätkän katsomista enkä malta odottaa, että pääsen katsomaan kanadalaista kiekkoilua! Torontossa vieraillessamme minulle selvisi, että myös baseball on todella seurattu juttu ja Toronto Blue Jays-lippiksiä ja takkeja näkyikin joka kadunkulmassa. Oli hauska huomata kaupungin elävän täysillä mukana oman baseball-joukkueensa mukana, ja mm. Blue Jaysin logo oli heijastettu rakennuksiin kannatuksen merkiksi.
     Salaisena haaveena olisi myös oppia hieman ranskaa, onhan Kanada tunnetusti kaksikielinen maa. Vaikka provinssi jonne muutan seuraavaksi vuodeksi, onkin englanninkielinen, olisi kiva voida esim. koulussa opiskella ranskaa. Tämä on kuitenkin pelkkä plussa ja menenkin pääasiassa englantiani kehittämään.

  

  

Hyvää keväänjatkoa kaikille ja tsemppiä vikaan jaksoon!