TJ 0

Heippa!

Kirjottelen tällästä pikapostausta lentokentältä, jossa odottelen lentoa Reykjavikiin kahden muun suomalaisen ja yhden virolaisen kanssa. Siellä vaihdetaan konetta ja lennetään sitten Torontoon. Torontosta jatketaan saapumisvalmennukseen Stratfordiin, jossa vietetään pari päivää totutellen Kanadaan ja saadaan vielä lisäinfoa vaihdosta. Tämän jälkeen päästään viimein perheisiin, josta tulenkin kirjoittelemaan seuraavan kerran.

Fiiliksiä on tällä hetkellä tosi vaikeeta kuvailla. Olo on epätodellinen, enkä yhtään tajua että oon just hyvästellyt mun perheen seuraavaks kymmeneksi kuukaudeksi. Ehkä tilanne vähän konkretisoituu kun päästään Kanadaan ja asetutaan aloillemme.

Kuvat ovat mun ja Ellin järjestämästä lippukuvaussessiosta parin viikon takaa. Jos haluatte lukea blogia Oregonista, USA:sta suunnatkaa osoitteeseen ellisamericandays.blogspot.fi

Tunnin päästä mä jätän Suomen sekä kaiken tutun ja turvallisen. Seuraavan kerran kirjoittelenkin jo Atlantin toiselta puolelta, see you later!

Läksiäiset

Tuntuu jotenkin uskomattomalta, että eilen mulla oikeesti oli läksiäiset, joita olin suunnitellut jo keväästä asti. Mitä lähemmäs vaihto tulee sitä nopeemmin aika vaan kulkee ja tällä hetkellä day counter näyttää 4 päivää! Fiiliksiä on edelleen vaikea selittää, jotain innostuksen ja epäuskon välistä varmaankin, mutta suuri haikeus ei oo vielä iskenyt. Ehkä senkin aika sitten joskus tulee, tällä hetkellä yritän olla ajattelematta liikaa ja keskittyä nauttimaan jäljellä olevista päivistä. Toivotaan, että vika viikko Suomessa eletään vielä hymy huulilla!

Suolasena tarjoilin siis Välimeren kasvispiirakkaa, salaattia ja poppareita. Ei mitään hirveän kanadalaista, mutta vieraat tykkäsivät kovasti.

Tosissaan pääsin kokeilemaan vähän kokin taitojani ja kokkaamaan n. 15hengelle ruokaa, kun muulla perheellä oli menoja eivätkä he ehtineet mua auttamaan. Onneksi tästä kuitenkin selvittiin huolellisella valmistelulla ja kaikki sujui tosi hyvin. Suurena apuna oli se, että mun täti oli tehnyt juhliin tosi hienon Canada-caken, joka saikin paljon kehuja! Kiitos myös Iidalle vaahterasiirappimuffinsseista, jotka olivat ihan täydellisiä!

Makeista ei tullut otettua kunnon kuvaa, mutta tästä näkee juhlien päätähden, eli kakun!

  

Hyvä ruoka parempi mieli, eiks se niin meekin? :) Syömisen jälkeen siirryttiin meijän takapihalle ottamaan kuvia ja niitä tulikin sitten aika paljon. Tuuli aiheutti vähän ongelmia kuvausten kanssa, mutta onneks löyty edes muutama kuva jossa kaikilla ei oo hiukset kasvojen edessä tai silmät kiinni.

 

Loppuilta menikin sitten jutellessa, syödessä sekä pelatessa korttia.  Mulla oli tosi kiva ilta ja eiliseen on kiva palata, jos/kun ensi talvena tarviin tsemppiä Kanadassa. Lähes kaikki vieraat on vuoden takaisia tuttavuuksia lukiosta ja tuntuu ihan käsittämättömältä, miten ihanan porukan oon ehtinyt vuodessa saadakaan mun ympärille. Säbäkavereita ei juhliin päässyt kuin yksi sairastumisten ja SM-karsintojen takia, ensi kerralla sitten :) Näitä ihmisiä tulee ikävä sekä kaikkia muita, jotka ei eilen mukaan päässytkään.

Tähän loppuun pistän vielä kuvan läksiäislahjoista, joita sain ihan älyttömän paljon. Sain ihania kortteja ja paljon suomalaista karkkia sekä kaksi tosi hienoa survival kittiä! Lisäksi Looking For Alaska-kirjan, koska meen Kanadaan, joka on ihan Alaskan vieressä. (Tää oli oikeesti tosi kekseliästä, kiitti Muhku;) )

Kiitos kaikille, jotka pääsi eilen meille! Vuoden päästä nähdään<3

One month

Vaikea uskoa, mutta totta se on. Kuukauden päästä mulla koittaa lähtö Atlantin toiselle puolen, jonnekin päin Kanadaa. Tuntuu, että vaihtovuosi on aina ollut kaukainen unelma, mutta vähitellen sitä alkaa tajuamaan, että pian senkin aika tulee. Kuukausi aikaa nähdä kavereita ja sukulaisia. Kuukausi aikaa viettää perheen kanssa. Kuukausi aikaa nauttia Suomesta, sen kesästä ja ruuasta.

Fiilikset ovat tällä hetkellä vaihtelevat (kuten kaikkien kohta lähtevien vaihtareiden, uskoisin). Samaan aikaan ei malta odottaa lähtöä, mutta toisaalta huvittaisi jäädä oman peiton alle tuttuun ja turvalliseen. Tällä hetkellä innostus ja uteliaisuus voittavat kuitenkin pelon tulevasta. Pelko on kuitenkin sanana liian voimakas, ehkä tilannetta kuvaa paremmin jännitys. Kokonaisuudessaan mun on tosi vaikea kuvailla mun fiiliksiä vaihtoon lähdöstä. Lähes päivittäin joku kysyy "miltä tuntuu lähteä?" tai "eikö sua jännitä ihan sikana?". Vaikka osaan odottaa tätä kysymystä, en ikinä osaa vastata siihen. En yksinkertaisesti tiedä miltä musta tuntuu. Innokkaalta ja jännittyneeltä samaan aikaan, luulisin. Perheessäni ollaan puhuttu vaihdosta kohta kaksi vuotta, joten aihe on jo niin jokapäiväinen, etten tiedä millaisia tuntemuksia lähenevä lähtö minussa herättää.

Toinen usein kysytty kysymys koskee tulevaa asuinpaikkaani ja hostperhettä. Ikävä kyllä, en vieläkään tiedä niistä mitään. Tämä voikin olla yksi syy, miksen kunnolla tiedä omia fiiliksiäni vaihtoa koskien. Tuntuu turhauttavalta ajatella vaihtoa, kun ei yhtään tiedä, millaisessa perheessä ja koulussa sen tulee viettämään. Tällä hetkellä en kuitenkaan voi tehdä muuta kuin odottaa, odottaa ja odottaa. Tiedot tulevat sitten kun ovat tullakseen.

Yksi tuntemus, joka nousee lähes päivittäin mieleen, on kiire. Tuntuu, että hoidettavia asioita on 100 ja kuitenkin joku niistä jää aivan viime tinkaan. Viisumi, läksiäisten suunnittelu ja enkunkurssin käyminen itsenäisesti ovat vain osa asioista Things to do-listalla. Samalla haluaisin viettää mahdollisimman paljon aikaa kavereiden kanssa ja tehdä asioita, joita en ensi vuonna pääse tekemään. Onneksi aikaa on kuitenkin vielä kuukausi jäljellä.

Hyvää loppulomaa kaikille! Muistakaa nauttia viimeisistä viikoista ennen kouluun paluuta :) Toivotaan, että seuraava postaus käsittelee jo hostperhettä ja sijoitustietoja!

15 Facts about me

Kuten otsikosta voi jo päätellä, tämänkertaisessa postauksessa kerron hieman enemmän itsestäni. Vaikka yritänkin painottaa blogin sisällön lähinnä vaihtarijuttuihin, ajattelin, ettei pienestä lisäesittelystä ole haittaa (varsinkaan uusille lukijoille).
Itse vaihtaririntamalla ei ole tapahtunut mitään erikoisempia sitten koulujen lopun. Aloitin viime viikolla Kanadaan tarvittavan viisumin täytön, mutta siitä teen varmaan oman postauksen, sillä koko prosessi on vielä aivan levällään.

1. Jos mun luonnetta pitäis kuvata yhdellä sanalla, se olisi nauravainen
2. Mun perheeseen kuuluu vanhempien lisäksi lähes 20-vuotias veli ja 13-vuotias sisko
3. Ikäerosta huolimatta olen tosi läheinen varsinkin mun siskon kanssa

4. Matkustelen paljon yhdessä perheeni kanssa ja tämä on osaltaan kannustanut mua ryhtymään vaihto-oppilaaksi

Luxembourg

5. Yksi lempiasioistani on mennä lenkille metsään ja ylipäätänsä urheilla luonnossa

6. Harrastan salibandya ja pianonsoittoa
7. Rakastan lähes kaikenlaista urheilua ja toivonkin pääseväni kokeilemaan jotain uutta lajia vaihdon aikana

8. Vaikka pelaan säbää, en juurikaan seuraa sitä, mutta lätkää ehdottomasti!

9. Tykkään tosi paljon shoppailla ja laittaa hiuksia
10. Katson ihan liikaa Netflixiä ja lempparisarjojani ovat mm. Moderni Perhe, Valehtelevat Viettelijät sekä Glee
11. Tällä hetkellä olen kesätöissä päiväkodissa
12. Tänä kesänä yritän mahdollisimman paljon viettää aikaa kavereiden kanssa ja nauttia Suomesta (mm. sen luonnosta ja ruuista)

13. Vaihdon aikana haluan oppia olemaan avoimempi sekä tietenkin small talk;ia
14. Tulevaisuudessa haluan kansainvälisen työn, joka liittyy jotenkin luonnontieteisiin (sillä nämä ovat mun vahvuuksia koulussa)
15. ... Sekä puhua sujuvaa englantia ja ranskaa


Aurinkoista heinäkuuta kaikille! (Alle 2kk lähtöön!!!)

Lähtövalmennus

Heippa!

Kuten viimeksi lupailin, tämä postaus käsittelee YFU:n järjestämää lähtövalmennusta, joka pidettiin 28-29.5 Virroilla. Kaikki kyseisellä järjestöllä ensi syksynä matkaan lähtevät nuoret olivat viikonlopun kestäneellä "leirillä" mukana, ja kuulemani mukaan meitä oli yhteensä noin 180!

Lauantai lähti käyntiin aikaisella herätyksellä, sillä Tampereella piti olla jo klo 9. Siellä vanhemmat jäivät omaan valmennukseensa ja itse vaihtarit pakkautuivat busseihin kohti Virtoja ja Marttisen leirikeskusta.

Perille päästyämme meille jaettiin kaulaan ripustettavat laput, joihin oli printattu kaikki viikonlopun aikana tarvittava tieto. Tämä osoittautui todella käytännölliseksi, ja auttoi välttämään eksymisiä ja myöhästelyitä. Vaihtarit jaettiin viiteen ryhmään, joista kolme olivat USA:aan lähtijöille, yksi Euroopalle ja yksi Kaukomaille. Koska Kanadaan lähtee tänä vuonna ainoastaan kolme oppilasta, oli meidät laitettu USA 1 -ryhmään.

 

 Ohjelma leirillä oli todella tiivis, ja kuten yllä olevasta aikataulusta näkee, ei vapaa-aikaa ollut juuri yhtään. Saavuttuamme leirikeskukseen kokoonnuimme kaikki yhdessä saliin ja leiri avattiin. Tämän jälkeen päivä koostui kaikenlaisesta vaihtovuotta koskevasta infosta. Tikusta asiaa -osiossa harjoittelimme small talkia Trent-nimisen amerikkalaisen johdolla, ja hän laittoi meidät puhumaan niinkin tylsistä ja tavallisista asioista kuin omista nimistämme ja vaatteistamme. Small talk on ehdottomasti asia, jossa meidän suomalaisten tulisi petrata! Päivä sisälsi myös virallisempia luentoja esimerkiksi lentojärjestelyistä ja siitä, kuinka somea tulisi/ei tulisi käyttää vaihtovuoden aikana. Illalla oli rennompaa ohjelmaa mm. YFU Gamesin merkeissä, kun kilpailimme joukkueittain toisiamme vastaan. Kaiken kruunasi salissa järjestetty improvisaatioesitys, joka oli aivan mahtava!

Sunnuntain ohjelma oli enemmän tai vähemmän samantyylinen, vaikkakin vähillä yöunilla keskittyminen oli huomattavasti hankalampaa. Ehdottomasti päivän paras ohjelmanumero oli se, kun jakauduimme vaihtomaittain ryhmiin ja saimme vapaasti kysellä entiseltä vaihtarilta mitä halusimme. Puolitoista tuntia kului hujauksessa, niin paljon erilaisia kysymyksiä meillä oli Kanadaan liittyen.

Pari kuvaa leirikeskuksesta, joka sijaitsi suhteellisen metsässä. Viikonlopun ohjelmaan se oli kuitenkin täydellinen!

Kaiken kaikkiaan koin kahden päivän leirin todella hyödylliseksi. Vaikka osa asioista tuntuikin vähän itsestäänselvyyksiltä ja tylsiltä, oli saatu info kuitenkin tärkeää ja se tulee varmasti tarpeeseen. Oli mahtavaa päästä tutustumaan muihin vaihtareihin paremmin, erityisesti omaan Kanada-ryhmäämme! Siitä huolimatta, että lähtövalmennus kesti vain vajaa kaksi päivää, ehti sen aikana tutustumaan moneen uuteen ihmiseen. Leirin aikana halu maailmalle sen kun kasvoi, enkä ole katunut lainkaan päätöstäni lähteä vaihtoon. Varmasti fiilikset tulevat heittelemään ensi vuoden aikana laidasta laitaan, mutta tärkeintä on katsoa vaihtoprosessia kokonaisuutena. Se, millainen tämä kokonaisuus sitten on, riippuu paljon omasta asenteesta ja kyvystä sopeutua uuteen ympäristöön.

Hyvää kesän alkua kaikille! (TJ 87)