Montreal part 2

Pienen tauon jälkeen tulin jatkamaan mun Montreal-postausta...

Lauantaina mentiin siis Davidin luokse ns."pikkujouluihin" ja siellä vietettiin myös yö. Aamulla syötiin lettuja ja edellispäivän kakkua aamupalaksi ja sen jälkeen suunnattiin takaisin Montrealiin. Päivän suunnitelmana oli käydä katsomassa Kanadan suurinta kirkkoa, St. Josephin kirkkoa (engl. Saint Joseph's Oratory of Mount Royal) ja tämän jälkeen kiivetä itse Mount Royalille, kukkulalle, jonka mukaan Montreal on nimetty. Kirkon sisältä mulla ei ole hyviä kuvia, mutta se oli tosi kaunis ja koristeltu kirkko.

 

Minä, Vilja ja Vera pukeutuneena meidän matching-villapaitoihin

St. Josephin kirkon jälkeen hypättiin bussiin kohti Mount Royalia. Suurin osa matkasta jouduttiin kuitenkin kävelemään tuulessa ja pakkasessa. Pidettiin pikainen kaakaotauko ja tämän jälkeen kiivettiin kukkulan laelle. Ajoitus oli aivan täydellinen, sillä tultiin perille juuri auringon laskiessa, joten näkymät oli aivan uskomattomat vastasataneen lumen peittäessä Montrealin. Otettiin paljon kuvia niin meistä itsestämme kuin muistakin turisteista ja päivän päätteeksi suunnattiin food courtin kautta kotiin lepäämään.

Maanantaina oli mun ja Viljan viimeinen päivä Montrealissa ja kauan odotetun Suomi - Kanada jääkiekkopelin aika! Montrealissa ollessa käytettiin metroa ja busseja päivittäin monia kertoja, joten tälläkin kertaa suunnattiin näiden avulla kohti kaupungin olympiastadionia. Montrealiin rakennettiin 70-luvulla suuri stadioni vuonna 1976 järjestettyjä olympialaisia varten. Päivä käytettiin siis tutkiskellen stadionia (joka oli suljettu, sillä oli maanantai??) ja kierrellen tätä osaa Montrealista.
Illalla käveltiin NHL seura Montreal Canadiensin kotiareenalle, Bell Centeriin, katsomaan U20-maailmanmestaruuskisojen harjoitusottelua Suomen ja Kanadan välillä. Jääkiekkoareena oli todella iso ja se vetääkin yli 20 000 ihmistä sisäänsä. Bongattiin vain muutama Suomen paitoihin pukeutunut ihminen ja areena oli täynnä punaiseen pukeutuneita kannattajia. Itse ottelu meni huonosti, erityisesti ensimmäinen erä. Tietenkin oltiin Viljan kanssa vähän pettyneitä (korjaan, todella pettyneitä) Suomen 5-0 häviöön, mutta kokemus oli joka tapauksessa hieno. Päästiin näkemään vain tunnin ajomatkan päässä London Knightsissa pelaavat Juolevi ja Kuokkanen sekä tietenkin koko Kanadan hopeaa voittanut juniorijoukkue.

 

Tiistaina Vera saattoi mut ja Viljan aikaisin aamulla Bonaventuran juna-asemalle, josta lähdettiin yhdeksän aikoihin kohti Torontoa. Tällä kertaa meillä oli 3.5h aikaa kierrellä Kanadan suurimmassa kaupungissa ja mä toimin turistioppaana Torontossa ekaa kertaa vierailevalle Viljalle. Itse olen käynyt kyseisessä kaupungissa kolmesti (?) ja pakko sanoa, että osasin opastaa meitä aika hyvin Google Mapsin avulla. Oli mukava kävellä pitkin Toronton katuja ja käytiinkin katsastamassa mm. Air Canada Center, CN Tower ja Chinatown. Syötiin aikainen illallinen Chinatownissa ja Vilja maistoi ekaa kertaa kiosoja (jos tunnet mut, todennäkösesti tiedät, että mä rakastan niitä)! Meillä oli tosi onnistunut päivä Torontossa ja osaltaan haluan kiittää tästä mun äitiä, sillä ilman häntä en olisi matkustellut ja nähnyt maailmaa niin kuin nyt olen. Pikkuhiljaa alan itsekin oppia suunnistamaan suurkaupungeissa, mutta tää ei olis mahdollista ilman äitiä <3 Kolmas kerta toden sanoo, mä vaan tykkään Torontosta suurkaupunkina ihan hirveästi. Aurinkoisena päivänä kaupungin lasiset rakennukset heijastaa valoa todella kauniisti ja muutenkin tykkään siitä, kuinka helposti siellä pääsee liikkumaan niin kävellen kuin metrollakin. Loppujenlopuksi päädyttiin juoksemaan meidän junalle (oltiin kuitenkin ihan ajoissa) ja paluumatkalla pidettiin kiinalainen picnic ja maisteltiin Chinatownista ostettuja herkkuja.

Meidän matka oli kokonaisuudessaan tosi kiva ja Montreal kaunis kaupunki. Julkinen liikenne siellä toi mun mieleen Suomen ja sen, kuinka helppoa paikasta toiseen liikkuminen on. Petroliassa ei sitä löydy, mutta kuitenkin oon tosi tyytyväinen, että mut sijoitettiin vuodeksi juuri tänne. Ihmiset on aivan eri tasolla pikkukaupungissa, kun ei ole jatkuvaa tungosta ja kiirettä. Joka paikassa on hyvät ja huonot puolensa, mutta loppujenlopuksi kyse on vain yhdestä vuodesta. Tuleville vaihtareille sanoisin, että älkää miettikö liikaa sijoitetaanko teidät pikkupaikkaan vai suurkaupunkiin, sopeutuminen on se, mikä merkitsee. Viikon poissaolon aikana aloin jo ikävöidä mun kotia Petroliassa ja täällä olevia ihmisiä, joten sanoisin, että mä olen sopeutunut oikein hyvin tänne.

Ja näin päättyy mun postaus koskien Montrealia.

Montreal part 1

Mä ja Vilja tehtiin kuuden päivän mittainen matka Montrealiin nähdäksemme orientaatioleirillä saatuja kavereita, ihailemaan kaupunkia ja tietenkin katsomaan Suomen U20-joukkueen jääkiekko-ottelua. Päätin jakaa tän postauksen kahteen osaan, sillä matkan aikana tuli tehtyä paljon kaikenlaista joten näin vältän kilometripostauksen.

 

Keskiviikkona 14.12 herätys soi ennen kuutta ja mun hostäiti ajoi sekä mut että Viljan Wyomingiin juna-asemalle. Siellä hypättiin junaan ja matkustettiin noin 4h Torontoon, jossa vaihdettiin pikaisesti Montrealiin vievään junaan. Yhteensä junassa istumista tuli 10h, mutta tämä aika meni tosi nopeasti jutellessa, letittäessä ja syödessä eväitä. Normaalisti ei nähdä Viljan kanssa koulussa hirveästi, joten asiaa todellakin riitti koko matkan ajaksi. Montrealiin saavuttaessa olivat hollantilaiset vaihtarit Vera ja Ella sekä australialainen Danika meitä vastassa. Loppuilta kului hengaillessa Ellan luona ja vaihdellessa kuulumisia.

Seuraavana päivänä herättiin -20 asteen pakkasessa, mutta kylmästä huolimatta lähdettiin metrolla kohti kaupungin vanhaa osaa. Käveltiin Vieux Port:illa, oltiin lumisotaa ja otettiin paljon kuvia, kunnes St. Lawrence -joelta puhaltava tuuli kävi liian kylmäksi. Siirryttiin niin kutsuttuun "Old Montrealiin" ja yllätyin siitä, kuinka pieni se loppujenlopuksi oli. Oli kuitenkin mukava nähdä tämäkin osa Montrealia ennenkuin mentiin Underground cityyn shoppailemaan illaksi.

Vera (Hollanti) ja mä

Viljan varmaan jo tunnistattekin

 

Kanadalainen poutine on alunperin Quebecista, joten päätettiin kokeilla sitä Montrealissa ollessa. Pakko myöntää, että olihan se paljon parempaa siellä kuin Sarniassa, missä poutinea ensi kerran maistoin.

Perjantaina muutettiin Ellan luota Veralle (asuttiin siis kahdessa eri talossa vierailumme aikana) ja päivä vietettiin shoppaillessa. Meidän tuli löytää ugly Christmas sweater (eli ruma jouluaiheinen villapaita) lauantaina pidettäviin joulujuhliin, ja kivan paidan löytämiseen meni kauan aikaa. Loppujenlopuksi löydettiin Walmartista tosi kivat villapaidat ja ilta vietettiin Veran luona jutellessa ja vain hengaillessa.

Lauantaina suunnattiin junalla Montrealin ulkopuolelle YFU:n järjestämiin Christmas Partyihin. Kyseiset juhlat pidettiin saksalaisen vaihtarin Davidin luona ja paikalla olivat kaikki 7 Quebecissa asuvaa vaihtaria sekä minä ja Vilja. Ilta kului jutellessa, syödessä ja pelatessa erilaisia pelejä. Oli mukava nähdä vaihtareita, jotka viimeksi nähtiin orientaatioleirillä, ja vaihtaa kuulumisia.

To be continued....

It´s Beginning To Look a Lot Like Christmas

Alle kaksi viikkoa jouluun! Koko marraskuu ja joulukuun alku on mennyt niin hujauksessa, etten oikeen meinaa uskoa, että kohta tulee joulu. Tekemistä tuntuu edelleen riittävän lähes kokoajan, eikä mulla oo hirveesti ollut aikaa istua kotona miettimässä suomiperhettä TAI joululahjoja. Pikkuhiljaa paniikki alkaa kasvamaan, kun pitäisi keksiä mitä lahjoja annan ja kenellekin, mutta onneksi on vielä aikaa. Viimeistään eilen potkaistiin joulufiilis kunnolla päälle, sillä lauantai-sunnuntai yönä oli satanut ainakin 15cm lunta. Aamun kulutin katsoen salibandyn MM-kisojen finaalia, jossa sattumalta kohtasivat Suomi ja Ruotsi. Pakko myöntää, että peliä katsoessa tuli ikävä päästä itsekin kentälle (varsinkin, kun tällä hetkellä mun ainoa urheilulaji on kerran viikossa oleva kickboxing). Ensi vuonna voin kuitenkin jatkaa, toivottavasti kaksinkertaisella motivaatiolla! Rankkareiden jälkeen Suomi siis voitti ja ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA 2016, ONNEA SUOMI!!!

Puolenpäivän aikoihin Vilja tuli meille leipomaan pipareita mun ja Catan kanssa. Tarkoituksena oli tehdä kaikenlaisia "normaaleja" piparkakkuja, mutta loppujenlopuksi mukaan tulivat niin Angry Birdsit kuin jouluvalaskin. Siinä samalla sitten leivottiin toisiakin keksejä ja tryffeleitä joululahjoiksi. Kuunneltiin niin enkunkielisiä joululauluja, Bob Marleyta (kruunattiin viime viikko Catan kanssa Bob Marley-viikoksi) kuin Abbaakin. Leipominen lopetettiin kunniakkaasti tanssimalla Tonttujen Jouluyö- kappaleen tahtiin Viljan kanssa.

Jätettiin piparit jäähtymään ja suunnattiin Viljan kanssa metsäpolulle heittelemään lumipalloja, kävelemään ja nauttimaan lumesta. Nähtiin jopa piisami joessa uiskentelemassa! Oltiin molemmat aivan kuin 5-vuotiaita heti kun päästiin ulos nauttimaan ensilumesta. Koin kanssa yhden niistä hetkistä, jolloin olin niin tyytyväinen valitessani Kanadan vaihtomaakseni. Rakastan kesää ja lämpöä, mutta tosisuomalaisena tarvitsen myös talven ja LUNTA.

Ei ikinä päästy leikkikentälle asti, mutta ensi kerralla sitten. Lunta nimittäin tulee riittämään koko talveksi!

Takaisin sisään tullessa oli aika koristella piparit ja yhdessä Catan ja Viljan kanssa tehtiin todella hyvää työtä! Koristeltiin keksejä varmaan kaksi tuntia ja kuvista näkeekin paremmin kättemme jäljet. Mielikuvituksen puute ei tullut vastaan, kun päästiin koristelemaan!

Illalla lumisade oli muuttunut entistä pahemmaksi ja päätettiin, että Viljan on paras jäädä meille yöksi. Katsottiin illalla Mamma Mia poppareita syöden ja mentiin nukkumaan. Ilta venyi vähän suunniteltua pidemmäksi ja aamulla kaikki olivat tyytyväisiä, kun kuultiin, että koulubussit eivät tänään kulje huonon sään takia. Nukuttiin siis pari extratuntia ja kymmenen aikoihin tiet olivat jo hyvässä kunnossa, joten Vilja pääsi turvallisesti kotiin. Mun ja Catan ensimmäinen snowday jatkui ulkona leikkien ja leffoja katsoen.

Haluttiin Catan kanssa olla vähän normaalia luovempia ja ajatella laatikon ulkopuolelta, joten päädyttiin tekemään Christmas Whale (jouluvalas) tavallisen lumiukon sijasta!

Ylihuomenna koittaa matka Montrealiin, jossa vietän 6päivää vaihtarikavereiden luona. Ohjelmaan kuuluu nähtävyyksien ihailemista ja U20-maajoukkuepeli Suomi vastaan Kanada! (Peli on näytösottelu, oikeasti Suomi ja Kanada eivät pelaa samassa lohkossa) Olen superinnoissani tästä matkasta ja nyt onkin paras suunnata pakkaamaan!!

Connecticut & New York

Heti alkuun pahoittelen, että kirjoitan tätä postausta viikon myöhässä. Mulla on ollut tosi paljon kiireitä, joten aikaa ei ole löytynyt kirjoittamiselle, mutta nyt tulin kertomaan meidän retkestä Connecticutiin. Mentiin siis mun hostäidin veljen luokse juhlimaan amerikkalaista thanksgivingia, onhan mun hostmom kotoisin USA:sta.

Tosissaan, viime viikon perjantaina lähdettiin 5am ajamaan ensin kohti Niagara Fallsia, jossa ylitettiin raja ja sieltä jatkettiin New Yorkin osavaltion kautta Massachuttesiin ja viimein Connecticutiin. Ajomatka kesti reilu 10h, mutta pysähdysten takia oltiin perillä vasta viiden jälkeen. Suurin osa ajomatkasta kului lähinnä nukkuessa, musiikkia kuunnellessa ja vertaillessa suomen ja espanjan eroja Catan kanssa (joita muuten on yllättävän paljon!). Perille tultaessa syötiin pizzaa, ja loppuilta hengattiin mun kahden hostserkun Benin ja Samin sekä heidän kavereidensa kanssa.

Maisemat New Yorkissa ja Massachuttesissa muistutti tosi paljon Suomea havupuineen ja maassa oli vähän luntakin.

 Lauantaina meillä oli luvassa se kuuluisa amerikkalainen thanksgiving-illallinen ja koska hostmomin veli käytti koko päivän kokkaamiseen, lähdettiin hostmomin, Catan, Samin ja Benin kanssa elokuviin katsomaan Fantastic Beasts And Where To Find Them. Tykkäsin leffasta tosi paljon, vaikken ymmärtänytkään suurta osaa. Oon tottunut katsomaan leffoja täällä enkunkielisillä teksteillä ja ne auttaa mua TOSI paljon. Leffateatterissa tämä ei ikävä kyllä ole mahdollista, mutta ainakin haastan itteäni oppimaan enemmän.

Illalla syötiin tosi täyttävä illallinen ja nälissäni ryntäsin syömään ja unohdin täysin ottaa kuvia. Ruuan jälkeen mentiin Catan ja Samin kanssa ulos kävelemään ja loppuilta kului elokuvia katsellessa.

Leffaa ennen käytiin Arcade-pelihallissa pelaamassa erilaisia pelejä.

New York City
Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys, sillä suunnattiin jo ennen kahdeksaa New Havenin juna-asemalle Catan, hostserkkujen ja heidän kavereidensa kanssa. Kahdeksan hengen porukalla suunnattiin kohti New Yorkia ja kahden tunnin junamatkan jälkeen saavuttiin aurinkoiseen NYC:iin. Aamupäivä käytettiin vain kävellessä ja käytiin mm. Rockefeller Centerillä. Loppujen lopuksi päädyttiin Central Parkiin, jossa otettiin kuvia ja istuttiin penkillä nauttimassa hyvästä ilmasta katsellen ohi juoksevia lenkkeilijöitä. Kuten sanonta kuuluu, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten nauttikaahan kuvista....

 

Cata ruokkimassa oravia Central Parkissa

 

 

 

Lounaan jälkeen suunnattiin Macylle shoppailemaan, mutta kalliiden hintojen takia ei vietetty siellä hirveästi aikaa. Käytiin myös muutamassa muussa kaupassa ja sen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti Times Squarea, sillä aurinko alkoi jo laskea. Mutkan kautta päästiin Times Squarelle, sillä porukkamme päätyi tekemään suuren ympyrä, vaikka hostserkkujen piti tuntea New York läpikotaisin XD Loppu hyvin, kaikki hyvin, päästiin ottamaan kuvia illan hämärtäessä ja nauttimaan ihmisten täyttämästä Times Squaresta.

Hostsisters<3

 

Seitsemän aikoihin lähdettiin takaisin Connecticutiin, ja junamatka kului kaikkien nukkuessa ja valittaessa kipeitä jalkoja. Koska oli viimeinen ilta ennen paluuta Kanadaan, päätettiin käyttää se leffojen katseluun ja valvoin Samin kanssa yhteen. Herätyskellon soidessa maanantaina 4.30 ei tämä enää tuntunutkaan niin hyvältä idealta, mutta tehty mikä tehty. Viideltä pakattiin auto ja suunnattiin taas kohti kotia. Parin päivän loma USA:ssa oli uskomaton, mutta samalla se todisti mun valinneen ihan oikean maan vaihtovuodelleni. Sille on syy, miksi kanadalaisia sanotaan maailman ystävällisimmiksi ihmisiksi ja eron huomaa heti kun ylittää rajan.