Montreal part 1

Mä ja Vilja tehtiin kuuden päivän mittainen matka Montrealiin nähdäksemme orientaatioleirillä saatuja kavereita, ihailemaan kaupunkia ja tietenkin katsomaan Suomen U20-joukkueen jääkiekko-ottelua. Päätin jakaa tän postauksen kahteen osaan, sillä matkan aikana tuli tehtyä paljon kaikenlaista joten näin vältän kilometripostauksen.

 

Keskiviikkona 14.12 herätys soi ennen kuutta ja mun hostäiti ajoi sekä mut että Viljan Wyomingiin juna-asemalle. Siellä hypättiin junaan ja matkustettiin noin 4h Torontoon, jossa vaihdettiin pikaisesti Montrealiin vievään junaan. Yhteensä junassa istumista tuli 10h, mutta tämä aika meni tosi nopeasti jutellessa, letittäessä ja syödessä eväitä. Normaalisti ei nähdä Viljan kanssa koulussa hirveästi, joten asiaa todellakin riitti koko matkan ajaksi. Montrealiin saavuttaessa olivat hollantilaiset vaihtarit Vera ja Ella sekä australialainen Danika meitä vastassa. Loppuilta kului hengaillessa Ellan luona ja vaihdellessa kuulumisia.

Seuraavana päivänä herättiin -20 asteen pakkasessa, mutta kylmästä huolimatta lähdettiin metrolla kohti kaupungin vanhaa osaa. Käveltiin Vieux Port:illa, oltiin lumisotaa ja otettiin paljon kuvia, kunnes St. Lawrence -joelta puhaltava tuuli kävi liian kylmäksi. Siirryttiin niin kutsuttuun "Old Montrealiin" ja yllätyin siitä, kuinka pieni se loppujenlopuksi oli. Oli kuitenkin mukava nähdä tämäkin osa Montrealia ennenkuin mentiin Underground cityyn shoppailemaan illaksi.

Vera (Hollanti) ja mä

Viljan varmaan jo tunnistattekin

 

Kanadalainen poutine on alunperin Quebecista, joten päätettiin kokeilla sitä Montrealissa ollessa. Pakko myöntää, että olihan se paljon parempaa siellä kuin Sarniassa, missä poutinea ensi kerran maistoin.

Perjantaina muutettiin Ellan luota Veralle (asuttiin siis kahdessa eri talossa vierailumme aikana) ja päivä vietettiin shoppaillessa. Meidän tuli löytää ugly Christmas sweater (eli ruma jouluaiheinen villapaita) lauantaina pidettäviin joulujuhliin, ja kivan paidan löytämiseen meni kauan aikaa. Loppujenlopuksi löydettiin Walmartista tosi kivat villapaidat ja ilta vietettiin Veran luona jutellessa ja vain hengaillessa.

Lauantaina suunnattiin junalla Montrealin ulkopuolelle YFU:n järjestämiin Christmas Partyihin. Kyseiset juhlat pidettiin saksalaisen vaihtarin Davidin luona ja paikalla olivat kaikki 7 Quebecissa asuvaa vaihtaria sekä minä ja Vilja. Ilta kului jutellessa, syödessä ja pelatessa erilaisia pelejä. Oli mukava nähdä vaihtareita, jotka viimeksi nähtiin orientaatioleirillä, ja vaihtaa kuulumisia.

To be continued....

It´s Beginning To Look a Lot Like Christmas

Alle kaksi viikkoa jouluun! Koko marraskuu ja joulukuun alku on mennyt niin hujauksessa, etten oikeen meinaa uskoa, että kohta tulee joulu. Tekemistä tuntuu edelleen riittävän lähes kokoajan, eikä mulla oo hirveesti ollut aikaa istua kotona miettimässä suomiperhettä TAI joululahjoja. Pikkuhiljaa paniikki alkaa kasvamaan, kun pitäisi keksiä mitä lahjoja annan ja kenellekin, mutta onneksi on vielä aikaa. Viimeistään eilen potkaistiin joulufiilis kunnolla päälle, sillä lauantai-sunnuntai yönä oli satanut ainakin 15cm lunta. Aamun kulutin katsoen salibandyn MM-kisojen finaalia, jossa sattumalta kohtasivat Suomi ja Ruotsi. Pakko myöntää, että peliä katsoessa tuli ikävä päästä itsekin kentälle (varsinkin, kun tällä hetkellä mun ainoa urheilulaji on kerran viikossa oleva kickboxing). Ensi vuonna voin kuitenkin jatkaa, toivottavasti kaksinkertaisella motivaatiolla! Rankkareiden jälkeen Suomi siis voitti ja ME OLLAAN MAAILMANMESTAREITA 2016, ONNEA SUOMI!!!

Puolenpäivän aikoihin Vilja tuli meille leipomaan pipareita mun ja Catan kanssa. Tarkoituksena oli tehdä kaikenlaisia "normaaleja" piparkakkuja, mutta loppujenlopuksi mukaan tulivat niin Angry Birdsit kuin jouluvalaskin. Siinä samalla sitten leivottiin toisiakin keksejä ja tryffeleitä joululahjoiksi. Kuunneltiin niin enkunkielisiä joululauluja, Bob Marleyta (kruunattiin viime viikko Catan kanssa Bob Marley-viikoksi) kuin Abbaakin. Leipominen lopetettiin kunniakkaasti tanssimalla Tonttujen Jouluyö- kappaleen tahtiin Viljan kanssa.

Jätettiin piparit jäähtymään ja suunnattiin Viljan kanssa metsäpolulle heittelemään lumipalloja, kävelemään ja nauttimaan lumesta. Nähtiin jopa piisami joessa uiskentelemassa! Oltiin molemmat aivan kuin 5-vuotiaita heti kun päästiin ulos nauttimaan ensilumesta. Koin kanssa yhden niistä hetkistä, jolloin olin niin tyytyväinen valitessani Kanadan vaihtomaakseni. Rakastan kesää ja lämpöä, mutta tosisuomalaisena tarvitsen myös talven ja LUNTA.

Ei ikinä päästy leikkikentälle asti, mutta ensi kerralla sitten. Lunta nimittäin tulee riittämään koko talveksi!

Takaisin sisään tullessa oli aika koristella piparit ja yhdessä Catan ja Viljan kanssa tehtiin todella hyvää työtä! Koristeltiin keksejä varmaan kaksi tuntia ja kuvista näkeekin paremmin kättemme jäljet. Mielikuvituksen puute ei tullut vastaan, kun päästiin koristelemaan!

Illalla lumisade oli muuttunut entistä pahemmaksi ja päätettiin, että Viljan on paras jäädä meille yöksi. Katsottiin illalla Mamma Mia poppareita syöden ja mentiin nukkumaan. Ilta venyi vähän suunniteltua pidemmäksi ja aamulla kaikki olivat tyytyväisiä, kun kuultiin, että koulubussit eivät tänään kulje huonon sään takia. Nukuttiin siis pari extratuntia ja kymmenen aikoihin tiet olivat jo hyvässä kunnossa, joten Vilja pääsi turvallisesti kotiin. Mun ja Catan ensimmäinen snowday jatkui ulkona leikkien ja leffoja katsoen.

Haluttiin Catan kanssa olla vähän normaalia luovempia ja ajatella laatikon ulkopuolelta, joten päädyttiin tekemään Christmas Whale (jouluvalas) tavallisen lumiukon sijasta!

Ylihuomenna koittaa matka Montrealiin, jossa vietän 6päivää vaihtarikavereiden luona. Ohjelmaan kuuluu nähtävyyksien ihailemista ja U20-maajoukkuepeli Suomi vastaan Kanada! (Peli on näytösottelu, oikeasti Suomi ja Kanada eivät pelaa samassa lohkossa) Olen superinnoissani tästä matkasta ja nyt onkin paras suunnata pakkaamaan!!

Connecticut & New York

Heti alkuun pahoittelen, että kirjoitan tätä postausta viikon myöhässä. Mulla on ollut tosi paljon kiireitä, joten aikaa ei ole löytynyt kirjoittamiselle, mutta nyt tulin kertomaan meidän retkestä Connecticutiin. Mentiin siis mun hostäidin veljen luokse juhlimaan amerikkalaista thanksgivingia, onhan mun hostmom kotoisin USA:sta.

Tosissaan, viime viikon perjantaina lähdettiin 5am ajamaan ensin kohti Niagara Fallsia, jossa ylitettiin raja ja sieltä jatkettiin New Yorkin osavaltion kautta Massachuttesiin ja viimein Connecticutiin. Ajomatka kesti reilu 10h, mutta pysähdysten takia oltiin perillä vasta viiden jälkeen. Suurin osa ajomatkasta kului lähinnä nukkuessa, musiikkia kuunnellessa ja vertaillessa suomen ja espanjan eroja Catan kanssa (joita muuten on yllättävän paljon!). Perille tultaessa syötiin pizzaa, ja loppuilta hengattiin mun kahden hostserkun Benin ja Samin sekä heidän kavereidensa kanssa.

Maisemat New Yorkissa ja Massachuttesissa muistutti tosi paljon Suomea havupuineen ja maassa oli vähän luntakin.

 Lauantaina meillä oli luvassa se kuuluisa amerikkalainen thanksgiving-illallinen ja koska hostmomin veli käytti koko päivän kokkaamiseen, lähdettiin hostmomin, Catan, Samin ja Benin kanssa elokuviin katsomaan Fantastic Beasts And Where To Find Them. Tykkäsin leffasta tosi paljon, vaikken ymmärtänytkään suurta osaa. Oon tottunut katsomaan leffoja täällä enkunkielisillä teksteillä ja ne auttaa mua TOSI paljon. Leffateatterissa tämä ei ikävä kyllä ole mahdollista, mutta ainakin haastan itteäni oppimaan enemmän.

Illalla syötiin tosi täyttävä illallinen ja nälissäni ryntäsin syömään ja unohdin täysin ottaa kuvia. Ruuan jälkeen mentiin Catan ja Samin kanssa ulos kävelemään ja loppuilta kului elokuvia katsellessa.

Leffaa ennen käytiin Arcade-pelihallissa pelaamassa erilaisia pelejä.

New York City
Sunnuntai aamuna oli aikainen herätys, sillä suunnattiin jo ennen kahdeksaa New Havenin juna-asemalle Catan, hostserkkujen ja heidän kavereidensa kanssa. Kahdeksan hengen porukalla suunnattiin kohti New Yorkia ja kahden tunnin junamatkan jälkeen saavuttiin aurinkoiseen NYC:iin. Aamupäivä käytettiin vain kävellessä ja käytiin mm. Rockefeller Centerillä. Loppujen lopuksi päädyttiin Central Parkiin, jossa otettiin kuvia ja istuttiin penkillä nauttimassa hyvästä ilmasta katsellen ohi juoksevia lenkkeilijöitä. Kuten sanonta kuuluu, kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten nauttikaahan kuvista....

 

Cata ruokkimassa oravia Central Parkissa

 

 

 

Lounaan jälkeen suunnattiin Macylle shoppailemaan, mutta kalliiden hintojen takia ei vietetty siellä hirveästi aikaa. Käytiin myös muutamassa muussa kaupassa ja sen jälkeen lähdettiin suuntaamaan kohti Times Squarea, sillä aurinko alkoi jo laskea. Mutkan kautta päästiin Times Squarelle, sillä porukkamme päätyi tekemään suuren ympyrä, vaikka hostserkkujen piti tuntea New York läpikotaisin XD Loppu hyvin, kaikki hyvin, päästiin ottamaan kuvia illan hämärtäessä ja nauttimaan ihmisten täyttämästä Times Squaresta.

Hostsisters<3

 

Seitsemän aikoihin lähdettiin takaisin Connecticutiin, ja junamatka kului kaikkien nukkuessa ja valittaessa kipeitä jalkoja. Koska oli viimeinen ilta ennen paluuta Kanadaan, päätettiin käyttää se leffojen katseluun ja valvoin Samin kanssa yhteen. Herätyskellon soidessa maanantaina 4.30 ei tämä enää tuntunutkaan niin hyvältä idealta, mutta tehty mikä tehty. Viideltä pakattiin auto ja suunnattiin taas kohti kotia. Parin päivän loma USA:ssa oli uskomaton, mutta samalla se todisti mun valinneen ihan oikean maan vaihtovuodelleni. Sille on syy, miksi kanadalaisia sanotaan maailman ystävällisimmiksi ihmisiksi ja eron huomaa heti kun ylittää rajan.

Fiiliksiä ja aika paljon urheilua

Heippa!

Elämä rullaa täällä ihan mukavasti ja tulin taas kertoilemaan vähän kuulumisia. Nythän mennään marraskuun puoliväliä, mutta kertaakaan lämpötila ei ole mennyt alle 0, ihan hullua! Täällä on siis poikkeuksellisen lämpimät säät ja joinakin päivinä lämpöä on ollut jopa 17-astetta. Pikkuhiljaa pitäisi kuitenkin alkaa kylmetä, ja viikonlopuksi onkin luvattu vain muutamaa astetta ja räntäsadetta. Auringon vielä paistaessa ja maan ollessa kuiva, on hyvä ihailla näitä syksyisiä kuvia, joita olen viime viikon aikana ottanut.

Kotikatu

Kuten olen aiemmin kertonut, täällä ihmiset kulkevat autolla joka paikkaan, eikä munkaan tule hirveästi käveltyä/juostua varsinkaan cross country seasonin loputtua pari viikkoa sitten. Tämän takia olen yrittänyt kartoittaa Oil Springsin rajallisia lenkkeilyreittejä ja mun hostäiti suosittelikin 15min kävelyn päässä olevaa Nature Trailia, joka on ns."lenkkeilypolku". Oletin sen olevan selkeästi viitoitettu, mahdollisesti hiekoitettu polku, jossa on mukava lenkkeillä. Asiat eivät kuitenkaan olleet aivan näin; hiekasta ei ollut tietoakaan, vaan sain juosta vuorotellen ruohikossa, lehtien seassa ja mutaisessa maassa. Loppujen lopuksi onnistuin eksymäänkin, mutta samalla kun taivalsin tietäni takaisin päätielle, rakastuin tähän paikkaan. Kotiin tullessa varpaat olivat ihan märät pitkässä ruohikossa juoksemisesta, mutta se fiilis, mikä mulle tulee metsässä juoksemisesta, on vaan aivan uskomaton. Kyseinen trail tulee varmasti olemaan suuressa suosiossa mun osalta, ja sinne pääsen selvittelemään mun ajatuksia ja hakemaan energiaa päivään. Muita ihmisiä en ole siellä nähnyt, joskin kaksi peuraa viime viikonloppuna!

Viime viikko tuntui kestävän ikuisuuden ja se oli suhteellisen rankka monen asian takia (koti-ikävä ei ole kuitenkaan yksi näistä). Viimeviikon tapaiseen stressiin olen tottunut hakemaan helpotusta urheilusta, joten tämänkin takia löytämäni trail on aivan täydellinen!
       Toinen asia, josta olen tosissani innostunut, on kickboxing!! Käyn joka torstai Viljan kanssa kickboxingissa Petroliassa ja nämä tunnit ovat ehdottomasti yksiä viikkoni kohokohtia. En ole ikinä ennen harrastanut mitään nyrkkeilyn tapaistakaan, joten laji on täysin uusi. Puolentoista tunnin jälkeen olen täysin puhki, mieliala kuitenkin taivaissa ja hymy korvissa. Ryhmä, jossa harjoittelemme, koostuu kaikentasoisista aikuisista ja sanoisin olevani yksi joukon nuorimpia. Osa kävijöistä tekee kickboxingia ihan huvikseen, toiset taas kilpailevat kovallakin tasolla. Meidän couch on tosi mukava ja rento, mutta pakottaa meidät yrittämään parhaamme. Musta ja Viljasta on muodostunut parivaljakko, jota hän aina tulee kiusaamaan, ja myöhemmin auttamaan kun ei ymmärretä jotain liikettä. Ollaan kuitenkin molemmat kehitytty huimasti ja päätettiin Viljan kanssa ostaa puoliksi omat nyrkkeilyhanskat, joita päästään huomenna kokeilemaan ensimmäistä kertaa!!

Mä ja kickboxing coach Todd

Hyvää loppuviikkoa kaikille ja erityisesti tsemppiä luokiokavereille koeviikkoa varten! Me lähdetään ensi viikon lopussa Connecticutiin hostmomin veljen luokse amerikkalaista thanksgivinkia viettämään. Odotan tätä matkaa tosi innolla, sillä yhden päivän ohjelmaan kuuluu mm.vierailu Nycissa!

Halloween

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikös se näin menekin? Halloween oli siis jo lähes viikko sitten, mutta laiskuuden ja muiden kiireiden takia en ole ehtinyt siitä vielä kirjoittaa...
     Oikea halloweenhan oli viime maanantaina, 31.10, mutta mun kohdalla "juhliminen" alkoi jo edellisenä perjantaina. Meillä oli sopivasti PD-day perjantaina, joten kolmen päivän viikonloppu tuli juuri oikeaan aikaan! Aamupäivällä käytiin hostmomin kanssa Cross Fitissä ja sen jälkeen tultiin kotiin lepäilemään ja laittautumaan valmiiksi iltaa varten. Koska kyseessä oli Halloween-partyt, tuli kaikkien pukeutua asuihin. Mä pukeuduin shadowhunteriksi, eli varjometsästäjäksi, vaikkakaan en erityisemmin panostanut asuuni.

Getting ready

Kun päästiin perille juhliin, ensimmäinen ajatukseni oli alkaa nauraa. Juhlat oli päätetty järjestää isossa ladossa keskellä peltoja. Joku koulumme monista maalaispojista (tai paikallisittain sanottuna, farmboyseista) oli ajanut truckinsa sisälle latoon ja sen perässä oli valtavat kajarit, joista soitettiin musiikkia. Paikalla oli pääasiassa oppilaita mun koulusta, mutta myös joitain aikaisemmin valmistuneita. Tutustuin illan aikana moniin uusiin ihmisiin ja tapasin mm. kanadalaisen Timon, jonka isovanhemmat ovat alunperin Suomesta. Mulla oli tosi hauska ilta, vaikka seuraavana aamuna huomasinkin saappaiden olevan ihan mutaiset, hah! Illan yleisin asu oli farmboy, eli bootsit, farkut, ruudullinen flanellipaita ja lierihattu. Tapasin myös mm. Thorin, Angry Birdsin, Pig & blanket (possun vilttihuovalla) ja supernaisen.

Juhlien jälkeen menin Viljan luokse yöksi ja 6h yöunien jälkeen pukeuduttiin taas asuihimme ja suunnattiin vaihtareille järjestettyyn Halloween-tapahtumaan. Suurin osa vaihtareista oli taiwanilaisia, jotka ovat Kanadassa vain 3viikkoa. Oltiin tosi väsyneitä edellisillasta, joten energiaa ei meinannut riittää oikein mihinkään, mutta tässä muutama kuva siitäkin päivästä.

Tutustuttiin Catan kanssa 5- ja 7-vuotiaisiin veljeksiin, joiden kanssa pelattiin mm. Halloween-bingoa

Shadowhunter ja koala

Maanantaina koitti itse oikea halloween ja koulussa juhlittiin sitä valmistamalla erilaisia halloween ruokia köksäntunnilla. Family studiesissa pelattiin erilaisia pelejä ja katsottiin leffaa, joten päivä oli aika rento. Koulun jälkeen minä ja Cata jäimme Petroliaan kaverimme Rachelin luokse ja valmistauduttiin illan Trick or Treat-kierrosta (karkki tai kepponen) varten. Trick or treating on täällä todella yleistä - kaikkien alle 12-vuotiaiden keskuudessa. Vaihto-oppilaina meitä kuitenkin rohkaistiin koputtelemaan ihmisten oville, jotta pääsemme kokemaan aidon Halloweenin.

Minä, Rachel (Petrolia), Clara (Ranska), Cata ja Betty (Taiwan) suunnattiin yhdessä trick or treat-kierrokselle

Ehkäpä parhaiten koristeltu piha jonka oon nähnyt!

Puolentoista tunnin kävelyn tuloksena sain sipsiä ja karkkia enemmän kuin tarpeeksi

Trick or treating oli hauska kokemus, mutta tavallaan tuntui tyhmältä saada karkkia tekemättä mitään. Olen niin tottunut, että pääsiäisenä joutuu käyttämään tunteja virpomisvitsojen koristeluun, joten tämä tuntui vähän turhankin helpolta. En kuitenkaan valita, joka maassa on omat tapansa ja mä nautin tosi paljon kanadalaisesta halloweenista! Oli kiva nähdä jotain, mitä ei Suomessa ole - ainakaan näin suuressa mittakaavassa.