Differences between Canada and Suomi

Lähes kaksi kuukautta täällä oltuani, on silmääni sattunut monenlaisia outouksia ja erilaisuuksia. Olen kirjoittanut asioita kännykkääni ylös ja nyt kun lista on jo ihan sopivan pituinen, ajattelin tulla jakamaan ne täällä lukijoiden kanssa.

1. Pussimaito
Tämä on mun näkemyksen mukaan jotain todella kanadalaista, maitoa muovipusseissa. Kaupassa myytävä iso muovipussi sisältää muutaman pienemmän pussin, joista leikataan kulma pois ja laitetaan kannuun. Yksi ensimmäisistä asioista, joita opin täällä, oli kannun kopauttaminen niin, ettei pussi tipu maitoa kaataessa pois. Monktonissa majaillessani meillä oli jääkaapissa näitä, mutta nykyisessä perheessäni ostetaan 2litran maitotölkkejä vähäisen kulutuksen takia.

2. Truckit
Näitä todellakin näkee KAIKKIALLA. Tietenkin maaseudulla asuminen korostaa vielä tätä, mutta todellisuudessa Kanada on täynnä truckeja. Koulussa niin sanotut "farmboys":it tunnistaakin juuri heidän truckeistaan, bootseistaan ja flanellipaidoista.

3. Välimatkat
Isot autot, isommat välimatkat. Kanada on toiseksi suurin valtio maailmassa, joten ajettavaa riittää. 70-80% asukkaista asuu kuitenkin Yhdysvaltojen rajan tuntumassa, ja Pohjois-Kanada onkin villiä erämaata. Mun kouluun, ruokakauppaan ja samalla lähimpään pikkukaupunkiin, Petroliaan, on matkaa 15km. Jos taas vaatekauppaa tai suurempaa ruokakauppaa haluaa, tulee suunnata lähes puolen tunnin ajomatkan päässä olevaan keskisuureen kaupunkiin, Sarniaan. Iso kaupunki, London, monine kauppoineen ja liikkeineen sijaitsee vuorostaan tunnin ajomatkan päässä.

4. Ajaminen
Täällä ajaminen on todella yleistä eikä pyörällä tai kävellen liikuta juuri minnekään. Julkisia ei Sarniaa lähempää löydäkään, joten olen todella riippuvainen kyydeistä. Onneksi mun hostmom on todella mukava ja hakee mut aina cross country harkoista kotiin! Ylipäätänsä, jos haluan tehdä jotain, pitää suunnitelmat tehdä todella ajoissa, jotta voidaan sopia kyydeistä ym. Suomessa olen tottunut liikkumaan suhteellisen vapaasti pyörällä ja bussilla, joten eron kyllä huomaa!

5. Ovinupit
Tämä on yksi hauskoista pikkuasioista joita olen täällä huomannut. Ovenkahvoja ei löytä mistään vaan kaikkialla on ovinupit tai työnnettävät ovet. Yksi päivä tarkistin mun kodin kaikki ovet, eikä yhtäkään ovenkahvaa löytynyt, pelkkiä nuppeja.

6. Tekstiviestit/netti
Aivan kuten ovenkahvojen ja -nuppien kanssa, myös tekstaaminen ja netin käyttö ovat aivan erilaisia kuin Suomessa. Täällä datan hankkiminen puhelimeen on todella kallista, joten kaikilla on käytössä unlimited texting. Wifi on saatavilla niin koulussa, kodissa kuin joka kaupassa ja kahvilassakin, mutta sitä käytetään lähinnä Facebookin, Instagramin ja Snapchatin selailuun. Whatsappia ei ole kenelläkään, vaan kaikki isommat ryhmät löytyvät Facebookin Messengeristä.

Ehdottomasti eniten vierailtu paikka Petroliassa

7. Tim Hortons
Kun kanadalaiselta kysyy, mitä hän maassaan rakastaa, on Timmies varma vastaus. Tämä kanadalainen pikaruokaketju myy pääasiassa donitseja, muffinsseja ja kaikenlaisia juomia sekä leipiä. Todella hyvää... ja halpaa! Terveellisyydestä sitten voidaankin kiistellä.

8. Eh
Stereotypia, joka saa niin monet kanadalaiset ärsyyntymään. Tämä pitää osittain paikkaansa, osittain ei. Jotkin ihmiset sanovat lisäävät "eh" joka toiseen lauseeseen, jotkin eivät käytä sitä koskaan. Useiten sitä kuulee käytettävän vähänniinkuin varmentavana kysymyksenä, "This is good, eh?". Sanoisin kuitenkin, että tämän lausahduksen kuulee todennäköisesti vanhemmalta sukupolvelta, eivätkä teinit niinkään käytä sitä muussa kuin vitsailumielessä.

9. Whatever
Tämä on lausahdus, jota olen ainakin henkilökohtaisesti kuullut paljon useammin kuin "eh". Esimerkiksi jotain ehdotettaessa, kuulee usein leveän vastauksen "whatever".

10. Isänmaallisuus
Näkemäni perusteella, sanoisin kanadalaisten olevan isänmaallista kansaa. Punavalkoisia lippuja liehuu joka paikassa ja koulussa soitetaan aamuisin maan kansallislaulu ennen päivän kuulutuksia. On hauska huomata, kuinka kaikki nousevat yhtäaikaa ylös, riisuvat hatut ja pistävät puhelimet pois kun laulu alkaa. Heti viimeisen sävelen päätyttyä, yleinen hälinä ja puhelinten räpläys jatkuu, muttei koskaan laulun aikana.

11. Small talk
Ihmisten kanssa vaihdetut lyhyet keskustelut ovat täällä aivan jokapäivästä elämää. Oli kyseessä käytävällä tavattu opettaja tai kaveri, aina tervehditään ja kysytään kuulumisia. Hauska esimerkki small talkista sattui minulle tullessani kaupasta ulos. Eräs mies oli tulossa kauppaan sisälle ja jäi pitämään mulle ovea auki. Mennessäni ulos, mies tervehti iloisesti ja kysyi: "how are you?". Tämä alle minuutin tapaaminen ja yllättävä ystävällisyys ventovieraalta jättivät kyllä hymyn huulille.

12. Työpaikat nuorilla
Täällä lähes puolella nuorista tuntuu olevan työpaikka jossakin pikaruokaravintolassa, ruokakaupassa ym. Koska koulu, after school activities ja vielä iltaisin olevat omat harrastukset vievät kaiken ajan viikolla, työskentelevät monet nuoret viikonloppuisin. Tietenkin ne, joilla ei harrastuksia ole, menevät usein suoraan koulusta töihin.

13. Seurusteleminen
Koulun käytävillä kulkiessa huomaa, että lähes jokaisella on tyttö-/poikaystävä, jopa 9.-luokkalaisilla! Täällä kuitenkin suhteet tuntuvat olevan astetta kevyempiä kuin Suomessa ja parit saattavat toisinaan olla täysin vastakohtia keskenään.

14. Opettajien kutsuminen
Toisin kuin Suomessa, täällä ei ole soveliasta kutsua opettajaa etunimellä. Aina käytetään Ms/Mrs/Mr etuliitettä ja sukunimeä. Tarkemmin miettiessä, en edes tiedä opettajieni etunimiä. Sukunimen käyttö ei kuitenkaan tarkoita, että opettajia kohdeltaisiin kunnioittavammin kuin Suomessa. Usein oppilaat laskevat opettajien kanssa muista oppilaista ja opettajista leikkiä sekä kiusaavat toisiaan.

15. Vaahterasiirappi
Ehkä suurin kanadalainen stereotypia ja mun kokemuksen mukaan se pitää kanssa aika hyvin paikkaansa. Täällä on mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka sisältää vaahterasiirappia, mm. vaahterasiirappi-vesi, -murot, -keksit, -viski. Suosituinta on kuitenkin aito vaahterasiirappi, jota syödään esimerkiksi pekonien ja toastin kanssa. 

Pumpkin carving

Alle viikon päästä koittaa Halloween ja sen kunniaksi täällä koristellaan talot ja etupihat mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla! Lähes joka kodin edustalta löytää jotain, oli se sitten kurpitsoita tai piha täynnä kaikenlaisia luurankoaiheisia koristeita. Ehdottomasti hauskimmat koristelut on lähellä asuvalla perheellä, jonka pihalla on heinäpaaleista tehtyjä minioneita (naamoineen ja henkseliasuineen). Mekin ollaan vähän koristeltu omaa etupihaa ja sen kruunaavatkin KURPITSAT, joita tämä postaus käsittelee.

Noin viikko sitten suunnattiin läheiseen Garden Markettiin kurpitsaostoksille. Kuten kuvista näkee, valinnanvaraa oli todella paljon ja huolellisen laatutarkastelun jälkeen löysin täydellisen kurpitsan kaivertamista varten. Pakattiin auto täyteen kaiken kokoisia, muotoisia ja värisiä (kuka olisi arvannut että valkoisia ja vihreitäkin kurpitsoja on olemassa) kurpitsoita. Vietiin osa koristeeksi hostmomin tyttärelle ja loput tuotiin kotiin.

Eilen illalla pääsin viimein kaivertamaan mun ensimmäistä kurpitsaa ikinä!! Itse piirtäminen ja kurpitsan leikkaaminen ei ollut vaikeaa, mutta siementen poistaminen todella sotkuista. Yritin hoitaa homman sivistyneesti lusikalla, mutta loppujenlopuksi ongin viimeisetkin siemenet käsin, paita likaisena. Ei se mitään, ainakin meillä oli hauskaa kuunnellessa espanjankielisiä lauluja (Cata oli musiikkivastaavana) ja poseeratessa kuvia varten.

Kaiversin Markus The Minion -pumpkinin! Oon erittäin tyytyväinen lopputulokseen!

Vilinää keittiössä! Naapuri Will tuli auttamaan siementen paahdossa

Kaiverruksen jälkeen maustettiin ja paahdettiin kurpitsan siemenet, niistä tuli tosi hyviä!
     Loppuilta sujuikin korttia pelatessa Willin ja hostmomin kanssa. Olen tietämättäni astunut sisään "korttiyhteisöön", sillä Will tulee ainakin kerran viikossa meille pelaamaan korttia. Käydään myös muilla naapureilla viikonloppuisin pelaamassa ja viettämässä aikaa yhdessä. Yksi pikkukylän eduista, ihmiset pitää yhtä ja viettää paljon aikaa yhdessä!

Markus the Minion ja Catan Chile-pumpkin meidän eturappusilla iltaa valaisemassa

Viikonloppuna on luvassa erinäköisiä juhlia ja maanantaina itse Halloween! Tulen varmasti kirjoittelemaan tästä ja mun asusta...

Mietteitä Kanadasta ja Suomesta

Oon nyt monta päivää yrittänyt pohtia, mistä kirjottaisin. Mun elämässä tapahtuu paljon asioita, mutta ne on sellaisia pieniä, joista ei oikeen meinaa saada kokonaista postausta kasaan. Päädyin siis tämmöseen sekapostaukseen, jonka pääaiheen oon yrittänyt jakaa kahteen: mitä kaikkea kanadalaiset ajattelee Suomesta ja mitä mä ajattelen kanadalaisista/Kanadasta. Postauksen kevennyksenä toimii syksyiset kuvat Petrolian puistosta, jonne mentiin yks päivä Viljan kanssa kuvailemaan.

 

Kysymys, johon varsinkin koulussa ja opettajien kanssa puhuessa oon useiten törmännyt, kuuluu: "Olen kuullut, että teillä Suomessa on tosi hyvä opetussysteemi! Mitä mieltä sä oot kanadalaisesta opetuksesta ja erooko se paljon suomalaisesta?". Tämä on kysymys, johon pitää vastata harkiten. Pahinta on, jos joku kysyy, onko suomalainen opetussysteemi parempi kun kanadalainen. Se on erilainen, ja kolmen viikon koulunkäynnin jälkeen en tunne olevani oikea ihminen vertailemaan eri koulusysteemejä. Onhan se totta, että tuntuu vähän tyhmältä lukea vain neljää ainetta päivässä, joka päivä samoja, puolen vuoden ajan. Erilaisia kursseja kertyy siis 8, kun Suomen lukiossa niitä on noin 30. Opetus painottuu täällä mun kokemuksen mukaan siihen, että oppilaat kuuntelee opettajaa ja tekee muistiinpanoja. Suomessa olen tottunut keskustelemaan ja olemaan aktiivinen tunnilla, joten eron huomaa.

Kuten sanoin, Suomi tunnetaan koulusysteemistä ja korkeasta opetuksen tasosta. Oon kuullut kehuja siitä kuinka mun englanti on tosi hyvää, mutta monille ihmisille se ei tunnu tulevan edes yllätyksenä. Kuten school boardia edustava nainen eilen sanoi, Pohjoismaista tulevilla vaihto-oppilailla on yleensä tosi hyvä englanti jo tänne tullessa. Olen tosi iloinen ja ylpeä, että Suomi tunnetaan korkeatasoisesta opetuksesta. Toisinaan se kuitenkin aiheuttaa pieniä paineita, kun esim. fysiikan opettaja toteaa, että osaat tämän asian varmasti, onhan fysiikanopetus Suomessa niin hyvää.

Yksi asia, mistä tykkään kanadalaisessa koulussa on ihmiset! Ihmiset on tosi mukavia ja varsinkin opettajat auttaa mielellään, kunhan vain osaa kysyä apua. Vaatii oma-aloitteisuutta päästä mukaan porukkaan, mutta vähän kun yrittää, pääsee helposti sisälle. Tietenkin pieni paikkakunta vaikuttaa myös ihmisten ystävällisyyteen. Mun kotikylässä, Oil Springsissä, kaikki tuntee toisensa ja olen useammin kuin kerran kuullut, kuinka iloisia kaikki ovat, että olen tullut tänne. Kadulla kävellessä voi olla varma, että kuulee ainakin muutaman ohiajavan auton tervehdystööttäyksen ja -vilkutuksen. Näistä pienistä asioista tulee hyvä mieli, vaikka mieli olisi muuten maassa.

Toinen asia, mitä kanadalaiset arvostaa tosi paljon, on suomalaisen kielitaito. Täällä on normaalia osata vain englantia ja suomalaisten pakollinen enkku, suomi & ruotsi on paikallisten mielestä tosi hieno asia. Pakko sanoa, että ranskan taso on ainakin mun asuinalueella (ja mun tietämyksen mukaan koko Kanadassa Quebecia lukuunottamatta) alempana kuin ruotsin taso Suomessa. Kävin yhdellä ranskantunnilla yhdessä grade 9 kanssa (14-vuotiaiden), jotka ovat siis lukeneet 9vuotta ranskaa. Kävi ilmi, että mun yhden vuoden opinnot on lähes samalla tasolla heidän kanssaan... Tietenkin täältä löytyy nuoria, jotka ovat lukeneet ranskaa vuosia ja osaavat sitä tosi hyvin, mutta heitä on vähän.

Koulun jälkeen pääsenkin hyppämään asiaan, josta olen henkilökohtaisesti tosi ylpeä, nimittäin jääkiekosta! Ne, jotka oikeasti on kiinnostuneita lätkästä, kuten meidän naapuri Will, tietää Suomen olevan hyvä ja pärjäävän kansainvälisellä tasolla. Olin tosi positiivisesti yllättynyt, kun Will osasi luetella liudan pelaajia Teemu Selänteen ja Jari Kurrin lisäksi. Tämän lisäksi olen törmännyt koulussa poikaan, joka kulki lätkäteemainen Suomi T-paita päällään (ei mitään tietoa miksi). Kaiken lisäksi, viime viikonloppuna kertoessani, että oon Suomesta, kysyttiin multa heti mun mielipidettä Patrik Laineesta.

Täällä ihmiset on yleisesti tosi kiinnostuneita lätkästä, tai kanadalaisittain hockeysta. Usein multa kysytäänkin, mitä urheilua seuraan tai sitten suoraan, että katsonko jääkiekkoa. Tietenkin löytyy myös ihmisiä, jotka eivät tästä urheilusta tykkää, mutta he ovat vähemmistö. Suomessa jääkiekko-otteluissa käydessäni olin tottunut siihen, että keski-ikä katsojien keskuudessa lähenteli 50. Täällä se on roimasti alempi, sillä esim. OHL-pelit ovat normaali ajanviettotapa nuorien keskuudessa. Tästä olen todella mielissäni!

Loppuun haluan vielä kertoa pari hauskaa kommenttia/uskomusta, mitä olen Suomesta kuullut. Suurin osa ihmisistä on kartalla esimerkiksi Suomen sijainnista, mutta muutamia "lipsahduksiakin" on tapahtunut. Koulubussissa tapasin muutaman vuoden nuoremman tytön, jolle jouduin selittämään useampaan kertaan, että Suomi ei sijaitse Kanadassa, eikä USA:ssa. Se sijaitsee Euroopassa. Mikä Eurooppa sitten on? Viereisen pojan mukaan oma valtionsa, ei aivan. Tyttö ei myöskään ole kuullutkaan sanasta Finn tai Finnish ja suomen kieli oli aivan vieras käsite. Enhän mä voinut tehdä muuta kuin nauraa. Ja kyllä, Suomessa kuunnellaan samaa musiikkia kuin täälläkin.

Toinen hauska tapaus oli school boardissa työskentelevä nainen, joka luuli, että Suomessa on vuoria. Aivan kuten Alpit Sveitsissä. Hän puhui niin innoissaan vierailusta Suomeen, etten kehdannut kertoa vuorten puutteesta. Löytyyhän Lapista tuntureita, mutta ei ne ihan Alppeja vastaa...

Tähän loppuun haluan mainita, että kaikki huomiot ja mielipiteet on mun omia huomioita mun ympäristöstä ja asuinalueesta. Kanada on iso maa ja erilaisia ihmisiä löytyy enemmän kuin mistään muualta, joten en voi alkaa yleistämään. 

PS. Jos on minkäänlaisia toiveita/ehdotuksia tulevien postausten suhteen, kirjoitelkaahan niitä kommentteihin! Mulla olis suunnitteilla myös pieni kysymyspostaus, joten jos sulla on minkäänlaisia kysymyksiä vaihtoon, Kanadaan tai vaikka muhun liittyen, pistä tulemaan joko kommenttina tai instagramissa (käyttäjänimi: erikaeliisa)!

LCCVI

Koulua olen käynyt jo yli viikon, mutta nyt vasta kirjoittelen siitä, pahoittelut. Tekemistä on riittänyt kokoajan, eikä aikaa ole löytynyt kirjoittamiseen, joten tämän takia postaus on vähän venähtänyt. Nyt kuitenkin itse asiaan...

http://blackburnnews.com/wp-content/uploads/2015/02/lccvi.jpg

http://lccvi.lkdsb.net/images/LCCVI_Logo.png

Käyn koulua Petrolia-nimisessä kaupungissa, 15km päässä Oil Springsistä. Mun koulun nimi on siis Lambton Central Collegiate & Vocational Institute, lyhennettynä LCCVI. Koulu sisältää luokat 9-12 ja mä oon grade 12, eli senior. Oppilaita on mun tietämyksen mukaan noin 1000 ja koulu tosi iso, joten eksymisiä tulee lähes päivittäin. Onneksi ihmiset on tosi mukavia, ja he neuvovat mut mielellään oikeaan paikkaan.

      Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, meidän koulua edustaa Lancer (suom. peitsimies). Tää on aika uniikki symboli, ja esim. homecoming päivänä oli hauska nähdä, kun haarniskaan pukeutunut "ritari" kulki ympäri koulua. Koulun värit on valkoinen ja punainen, ihan kuten Kanadan lipussakin!

 Tältä näyttää mun aamut, kun koulubussi noutaa mut ja Catan kello 7.30. Ulkona on viileää ja sumuista, mutta parin tunnin päästä lämpötila on noussut jo yli 20asteen ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

    Koulussa kaikilla on sama lukujärjestys joka päivä, vain kaksi viimeistä tuntia vaihtaa joka toinen päivä paikkaansa. Koulua on 8.10-14.20, lähes sama kuin Suomessa. Tältä näyttää mun lukkari:

1. Food & Nutrition

2. Physics

Lunch

3. Fitness

4. Family Studies

Tunnit on 75min ja välitunnit 6min, joten 1000oppilaan koulussa voi hyvin arvata, että suunnistuskyvytön vaihtari myöhästyy aina välillä. Opettajat kuitenkin ymmärtää ja he antavat anteeksi pienet myöhästymiset.
     Lukkarin sain tehdä itse, mutta koska aloitin koulun kolme viikkoa myöhässä, monet kurssit olivat jo täynnä. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen aineisiin, jotka sain! Food & Nutrition on tällä hetkellä mun lempiaine, koska se on niin rentoa ja tuun hyvin toimeen mun keittiön kanssa. Tää siis vastaa Suomen köksää, ja leivotaan joka tunti jotain. Edellinen viikko on meni kurpitsapiirakoita tehdessä, joita myytiin paikallisilla messuilla (Brigden fair) koulun hyväksi. Fysiikan tunnit olivat aluksi haastavia, mutta nyt aloitettiin uusi asia, ja olen hyvin perillä (ensimmäisen tunnin jälkeen). Siellä olen tutustunut jo pariin tosi mukavan tuntuiseen tyttöön! Fitness vastaa meidän liikkaa, mutta siellä tehdään ns."yksilölajeja" kuten juoksemista, salilla käyntiä, joogaa yms. Family Studies käsittelee Kanadan perheitä, mutta näitä tunteja meillä ei ole juurikaan vielä ollut, joten en osaa oikein sanoa, millainen oppiaine se on.

Normaalin koulun jälkeen, mun päivä jatkuu koululla cross countryn merkeissä! Päätin liittyä joukkueeseen, sillä muita vaihtoehtoja ei paljoa ollut (monissa joukkueissa try-outit oli jo ollut), ja tykkään juoksemisesta. Treenataan maanantaista torstaihin aina koulun jälkeen eripituisia matkoja, ylämäkijuoksua ja lihaskuntoa. Noin kerran viikossa on meet, jossa siis juostaan kilpaa. Olin mun ekassa meetissä viime torstaina, kaksien treenien jälkeen ja vaikka jännitin tosi paljon, se meni hyvin. Todellisuudessa ketään ei kiinnosta, minkä ajan saat, joten mitään jännitettävää ei ole.

Suurin osa meetistä on vaan odottamista, sillä eri juoksuryhmiä on yhteensä 6

Vilja (toinen suomalaisvaihtari meidän koulusta) ja mä ekan meetin jälkeen

Mun harmikseni cross country season on lyhyt, ja se loppuu jo marraskuun alussa. Tämä on kuitenkin ihan ymmärrettävää, koska juostaan ulkona ja talvea lähestyessä ilmat kylmenee. Mun pitää siis keksiä uusi urheilulaji pikapuoliin, mutta nyt vielä nautin tästä kun voin!

One month in Canada

Tänään tulee täyteen mun ensimmäinen kuukausi Kanadassa. Ihan hullua, kuukausi mun vaihdosta on jo mennyt. Kuukausi siitä, kun viimeksi näin mun perheen ja söin ruisleipää. Samaan aikaan tuntuu kuin lähtö Kanadaan olisi ollut vasta eilen, mutta toisaalta ikuisuus sitten.
     Ensimmäinen kuukausi on ollut täynnä kaikenlaista tekemistä ja säätöä mun asumispaikan ja hostperheen kanssa. Onneksi olen nyt päässyt perheeseen, aloittanut koulun ja elämä voi muutenkin alkaa normalisoitua. Eka kuukausi ei nimittäin ole tuntunut normaalilta elämältä, vaan pikemminkin lomalta, kun ei ole ollut arkirutiineja rytmittämässä päivän kulkua. Fiilikset on heitellyt laidasta laitaan, mutta syynä ei ole ollut koti-ikävä vaan turhautuminen siihen, että aluksi perhettä ei meinannut löytyä ja school boardit toimivat hitaasti. Nyt fiilikset on oikein hyvät ja ootan innoissani kaikkea tulevaa, kuten Thanksgivinkia, Halloweenia ja Homecomingia!
    Tällä hetkellä mulla on lähinnä vaihtarikavereita, mutta se on ihan ymmärrettävää, koska koulussa olen ollut vain 1 1/2 päivää. Muutama moikkaustuttu mulla jo on, ja ensi viikon jälkeen toivottavasti enemmän.
    Uusia kuvia ei ole hirveästi, mutta tässä vähän, mitä olen parin viime päivän aikana puuhastellut:

Valtioiden välillä virtaavan St.Clairen vesi oli ihan uskomattoman kirkasta!

Kuten olen kertonut, asutaan puolen tunnin päässä lähimmästä kaupungista, Sarniasta. Sarniassa on silta nimeltä Blue Water Bridge, jonka toinen puoli on Yhdysvalloissa, Michiganissa. Perinteen mukaisesti mentiin siis sillan alle istumaan ja syömään yhtä kanadalaisista ruuista, poutinea. Poutine sisältää ranskalaisia, juustoa, kastiketta (gravy) ja tossa meijän versiossa oli pekoniakin. Todellinen terveyspommi, I know, mutta pakkohan sitä oli maistaa!

Eilen koulussa oli PD-day, jolloin opettajat oli koulutuksessa ja oppilailla oli vapaata. Pistettiin viestiä lähialueen vaihtareille ja kokoonnuttiin Sarnian ostarille! Kun kyseessä oli 8 tyttöä, voi arvata, mikä päivän tarkoitus oli - shoppailu! Illalla muut tytöt suuntasivat yhden vaihtarin luokse kylään ja sitten leffaan, mutta me Viljan (suomalainen vaihtari) kanssa mentiin OHL-peliin. Hallilla tavattiin Oliver (Unkari), Alejandro (Ecuador) ja Sovan (Italia), joiden kanssa katsottiin peliä. Oli hauska nähdä, kuinka innostuneita pojat oli lajista, jota he eivät olleet ennen nähneet. Vastakkain pelasivat Sarnia Stings ja Ottawa 67s ja meno oli ihan erilaista kuin Suomen SM-liigassa. OHL koostuu nuorista pelaajista (16-21v), joten vauhtia riittää välillä enemmän kuin taitoa. Peli oli kuitenkin tosi hyvä ja liput halvat, joten tulen varmasti menemään useammankin kerran tämän vuoden aikana! (Ja mikä tärkeintä, Stings voitti 7-4)

Frozen Yoghurt, unelmapaikka!

Kanadalaisten isänmaallisuuden pystyi huomaamaan tavallisessa jääkiekko-ottelussakin, jossa noustiin ylös laulamaan kansallislaulua ennen pelin alkua.