LCCVI

Koulua olen käynyt jo yli viikon, mutta nyt vasta kirjoittelen siitä, pahoittelut. Tekemistä on riittänyt kokoajan, eikä aikaa ole löytynyt kirjoittamiseen, joten tämän takia postaus on vähän venähtänyt. Nyt kuitenkin itse asiaan...

http://blackburnnews.com/wp-content/uploads/2015/02/lccvi.jpg

http://lccvi.lkdsb.net/images/LCCVI_Logo.png

Käyn koulua Petrolia-nimisessä kaupungissa, 15km päässä Oil Springsistä. Mun koulun nimi on siis Lambton Central Collegiate & Vocational Institute, lyhennettynä LCCVI. Koulu sisältää luokat 9-12 ja mä oon grade 12, eli senior. Oppilaita on mun tietämyksen mukaan noin 1000 ja koulu tosi iso, joten eksymisiä tulee lähes päivittäin. Onneksi ihmiset on tosi mukavia, ja he neuvovat mut mielellään oikeaan paikkaan.

      Kuten yllä olevasta kuvasta näkee, meidän koulua edustaa Lancer (suom. peitsimies). Tää on aika uniikki symboli, ja esim. homecoming päivänä oli hauska nähdä, kun haarniskaan pukeutunut "ritari" kulki ympäri koulua. Koulun värit on valkoinen ja punainen, ihan kuten Kanadan lipussakin!

 Tältä näyttää mun aamut, kun koulubussi noutaa mut ja Catan kello 7.30. Ulkona on viileää ja sumuista, mutta parin tunnin päästä lämpötila on noussut jo yli 20asteen ja aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta.

    Koulussa kaikilla on sama lukujärjestys joka päivä, vain kaksi viimeistä tuntia vaihtaa joka toinen päivä paikkaansa. Koulua on 8.10-14.20, lähes sama kuin Suomessa. Tältä näyttää mun lukkari:

1. Food & Nutrition

2. Physics

Lunch

3. Fitness

4. Family Studies

Tunnit on 75min ja välitunnit 6min, joten 1000oppilaan koulussa voi hyvin arvata, että suunnistuskyvytön vaihtari myöhästyy aina välillä. Opettajat kuitenkin ymmärtää ja he antavat anteeksi pienet myöhästymiset.
     Lukkarin sain tehdä itse, mutta koska aloitin koulun kolme viikkoa myöhässä, monet kurssit olivat jo täynnä. Oon kuitenkin tosi tyytyväinen aineisiin, jotka sain! Food & Nutrition on tällä hetkellä mun lempiaine, koska se on niin rentoa ja tuun hyvin toimeen mun keittiön kanssa. Tää siis vastaa Suomen köksää, ja leivotaan joka tunti jotain. Edellinen viikko on meni kurpitsapiirakoita tehdessä, joita myytiin paikallisilla messuilla (Brigden fair) koulun hyväksi. Fysiikan tunnit olivat aluksi haastavia, mutta nyt aloitettiin uusi asia, ja olen hyvin perillä (ensimmäisen tunnin jälkeen). Siellä olen tutustunut jo pariin tosi mukavan tuntuiseen tyttöön! Fitness vastaa meidän liikkaa, mutta siellä tehdään ns."yksilölajeja" kuten juoksemista, salilla käyntiä, joogaa yms. Family Studies käsittelee Kanadan perheitä, mutta näitä tunteja meillä ei ole juurikaan vielä ollut, joten en osaa oikein sanoa, millainen oppiaine se on.

Normaalin koulun jälkeen, mun päivä jatkuu koululla cross countryn merkeissä! Päätin liittyä joukkueeseen, sillä muita vaihtoehtoja ei paljoa ollut (monissa joukkueissa try-outit oli jo ollut), ja tykkään juoksemisesta. Treenataan maanantaista torstaihin aina koulun jälkeen eripituisia matkoja, ylämäkijuoksua ja lihaskuntoa. Noin kerran viikossa on meet, jossa siis juostaan kilpaa. Olin mun ekassa meetissä viime torstaina, kaksien treenien jälkeen ja vaikka jännitin tosi paljon, se meni hyvin. Todellisuudessa ketään ei kiinnosta, minkä ajan saat, joten mitään jännitettävää ei ole.

Suurin osa meetistä on vaan odottamista, sillä eri juoksuryhmiä on yhteensä 6

Vilja (toinen suomalaisvaihtari meidän koulusta) ja mä ekan meetin jälkeen

Mun harmikseni cross country season on lyhyt, ja se loppuu jo marraskuun alussa. Tämä on kuitenkin ihan ymmärrettävää, koska juostaan ulkona ja talvea lähestyessä ilmat kylmenee. Mun pitää siis keksiä uusi urheilulaji pikapuoliin, mutta nyt vielä nautin tästä kun voin!

One month in Canada

Tänään tulee täyteen mun ensimmäinen kuukausi Kanadassa. Ihan hullua, kuukausi mun vaihdosta on jo mennyt. Kuukausi siitä, kun viimeksi näin mun perheen ja söin ruisleipää. Samaan aikaan tuntuu kuin lähtö Kanadaan olisi ollut vasta eilen, mutta toisaalta ikuisuus sitten.
     Ensimmäinen kuukausi on ollut täynnä kaikenlaista tekemistä ja säätöä mun asumispaikan ja hostperheen kanssa. Onneksi olen nyt päässyt perheeseen, aloittanut koulun ja elämä voi muutenkin alkaa normalisoitua. Eka kuukausi ei nimittäin ole tuntunut normaalilta elämältä, vaan pikemminkin lomalta, kun ei ole ollut arkirutiineja rytmittämässä päivän kulkua. Fiilikset on heitellyt laidasta laitaan, mutta syynä ei ole ollut koti-ikävä vaan turhautuminen siihen, että aluksi perhettä ei meinannut löytyä ja school boardit toimivat hitaasti. Nyt fiilikset on oikein hyvät ja ootan innoissani kaikkea tulevaa, kuten Thanksgivinkia, Halloweenia ja Homecomingia!
    Tällä hetkellä mulla on lähinnä vaihtarikavereita, mutta se on ihan ymmärrettävää, koska koulussa olen ollut vain 1 1/2 päivää. Muutama moikkaustuttu mulla jo on, ja ensi viikon jälkeen toivottavasti enemmän.
    Uusia kuvia ei ole hirveästi, mutta tässä vähän, mitä olen parin viime päivän aikana puuhastellut:

Valtioiden välillä virtaavan St.Clairen vesi oli ihan uskomattoman kirkasta!

Kuten olen kertonut, asutaan puolen tunnin päässä lähimmästä kaupungista, Sarniasta. Sarniassa on silta nimeltä Blue Water Bridge, jonka toinen puoli on Yhdysvalloissa, Michiganissa. Perinteen mukaisesti mentiin siis sillan alle istumaan ja syömään yhtä kanadalaisista ruuista, poutinea. Poutine sisältää ranskalaisia, juustoa, kastiketta (gravy) ja tossa meijän versiossa oli pekoniakin. Todellinen terveyspommi, I know, mutta pakkohan sitä oli maistaa!

Eilen koulussa oli PD-day, jolloin opettajat oli koulutuksessa ja oppilailla oli vapaata. Pistettiin viestiä lähialueen vaihtareille ja kokoonnuttiin Sarnian ostarille! Kun kyseessä oli 8 tyttöä, voi arvata, mikä päivän tarkoitus oli - shoppailu! Illalla muut tytöt suuntasivat yhden vaihtarin luokse kylään ja sitten leffaan, mutta me Viljan (suomalainen vaihtari) kanssa mentiin OHL-peliin. Hallilla tavattiin Oliver (Unkari), Alejandro (Ecuador) ja Sovan (Italia), joiden kanssa katsottiin peliä. Oli hauska nähdä, kuinka innostuneita pojat oli lajista, jota he eivät olleet ennen nähneet. Vastakkain pelasivat Sarnia Stings ja Ottawa 67s ja meno oli ihan erilaista kuin Suomen SM-liigassa. OHL koostuu nuorista pelaajista (16-21v), joten vauhtia riittää välillä enemmän kuin taitoa. Peli oli kuitenkin tosi hyvä ja liput halvat, joten tulen varmasti menemään useammankin kerran tämän vuoden aikana! (Ja mikä tärkeintä, Stings voitti 7-4)

Frozen Yoghurt, unelmapaikka!

Kanadalaisten isänmaallisuuden pystyi huomaamaan tavallisessa jääkiekko-ottelussakin, jossa noustiin ylös laulamaan kansallislaulua ennen pelin alkua.

My new home

Viimeinkin pääsen kertomaan teille mun uudesta kodista ja hostperheestä! Sijoituksen, perheen ja koulun kanssa on ollut aikalailla sekamelskaa, mutta viimeinkin kaiken pitäisi alkaa tasoittua. Viime sunnuntaina (oleskeltuani kolme ensimmäistä viikkoa Monktonissa) pääsin siis muuttamaan mun uuteen ja lopulliseen kotiin, Oil Springsiin.

http://www.megapixeltravel.com/wp-content/uploads/2006/05/LAN6762-Blog.jpg

Oil Springs on pieni kylä lounaisessa Ontariossa, aivan USA:n rajalla. Jo kylän nimestä voi päätellä, mistä se on kuuluisa. Oil Springsiin perustettiin Pohjois-Amerikan ensimmäinen kaupallinen öljylähde 150 vuotta sitten, ja öljypumppuja voi nähdä edelleenkin vain viiden minuutin kävelymatkan päästä meidän talosta. Tämä on asia, josta koko kylä on ylpeä ja täältä löytääkin mm. öljymuseon. Asukkaita on vain 700, joten täällä kaikki todellakin tuntevat toisensa. En kuitenkaan sanoisi sen olevan paha asia, sillä on mukava kokea yhteisö, jollaista ei Suomessa ole. Kaikki tähän mennessä tapaamani ovat olleet innoissaan nähdessään vaihto-oppilaita ja he ovat toivottaneet mut lämpimästi tervettulleeksi kaupunkiin. Olen saanut monta kutsua pistäytyä kylään aina halutessani varmaan viidestä eri paikasta ja olen ollut täällä vasta pari päivää!
        Oil Springsistä ajaa puoli tuntia lähimpään kaupunkiin, Sarniaan, jossa on noin 80 000 asukasta. Puolessa tunnissa on mahdollista ajaa sillan yli Yhdysvaltojen puolelle ja löytää itsensä Michiganista.

 Parin päivän aikana olen ehtinyt tutkia kylän aika hyvin läpi. Alue on enimmäkseen maanviljelyyn tarkoitettua ja lehmät ovat jo tuttu näky minne tahansa ajettaessa. Yksi asia, mitä en ikinä Kanadasta odottanut löytäväni, on alpakkafarmi. Hostäitini ystävillä on varmaan nelisenkymmentä alpakkaa, joita pääsen ensi keväänä kerimään :D Innolla odotan tätäkin kokemusta!

Tässä kuva mun kotikadusta

Nyt kun olen kertonut asuinpaikastani, haluan kertoa vähän hostperheestäni ja ketä siihen kuuluu. Perheessäni on hostäiti Missy, hostsisko Cata (vaihto-oppilas Chilestä, josta olenkin jo kertonut), Bella-niminen koira ja Sam- sekä Casper-nimiset kissat. Käytännössä asumme siis kolmisin, joskin hostäidin tyttö Rachel käy usein vierailemassa, kun hän opinnoiltaan kerkeää. Lisäksi tiivis Oil Springsin-yhteisö on luonut suuren tukiverkon, joten perhe täällä ulottuu talon seinien ulkopuolelle.
    Hostäitini on alunperin kotoisin Yhdysvalloista ja lähes kaikki hänen sukulaisensa asuvat siellä, joten uskon, että retkiä sillan toiselle puolelle tulee monia.

Elämä Oil Springsissä on lähtenyt todella hyvin käyntiin! Pidän todella paljon mun kodista ja huoneesta, jaetaan Catan kanssa kahdestaan kylppäri, joka on oikea unelma. Mun hostäitini on ihanan huolehtivainen, hän tekee aamupalaa mulle ja Catalle ja on tosi kiinnostunut meidän kotimaista. Eilen yritin opettaa, kuinka sanotaan "hyvää yötä", -joskin sitä pitää vielä vähän harjoitella. Kaiken kukkuraksi, tässä talossa on ihan sattumalta piano! Soittaminen on ollut yksi asia, mitä oon kaivannut tosi paljon, enkä uskonut että saisin koskea koskettimiin koko vuoden aikana. Eihän sähköpiano ole aidon veroinen, mutta mahdollisuus soittaa tekee mut tosi iloiseksi!

Tässä on mun huone. Kuvasta ei nää, mutta mulla on kaksi sänkyä, joka on aivan unelma, jos vieraita sattuu tulemaan! Pidän mun huoneesta tosi paljon, ja oon saanut vapaat kädet sisustaa sitä, jos haluan.

Tänään pääsin ekaa kertaa kouluunkin, ja siitä tulen nyt lähiaikoina kirjoittamaan! Ilmat alkaa täälläkin pikkuhiljaa kylmenemään (poikkeuksellisen kuuman syyskuun jälkeen) ja täksi viikoksi on luvattu paaaaljon sadetta.

Valtameren toisella puolella menee oikein hyvin, koti-ikävä ei ole vaivannut ja nyt kun lopullinen sijoitus on tehty, voi normaali arki viimein alkaa. Uskokaa pois, -koulua, harrastuksia, arkirutiineja-, sitä olen kaivannut!

Viime aikoina

Moikka ja heti alkuun pahoittelut etten oo postaillut melkeen kahteen viikkoon! Mun elämässä ei ole tapahtunut paljoakaan, tai on, mutta ne ovat olleet sellaisia pieniä asioita, joista on vaikea kirjoittaa. Tässä postauksessa yritän summata kaikkea tapahtunutta yhteen.
       Huomenna tulee kolme viikkoa täyteen Kanadassa ja fiilikset on hyvät. En ole kokenut kunnon koti-ikävää, vaikka välillä mietinkin kuinka ihanaa olis syödä lohiruisleipää ja juosta omassa lähimetsässä. En ole vielä kouluun päässyt, mutta näillä näkymin ENSI VIIKON alussa. Koulun, perheen ja ylipäätänsä koko sijoituksen kanssa on ollut kaikenlaista säätöä, mutta tästä yritän tehdä erikseen postauksen. Joten ennenkö kysyt missä asun, miksi en ole koulussa ym., anna mulle viikko aikaa, ja selitän kaiken.
       Asia jonka vaihtarit usein jättävät kertomatta, on se, kuinka tylsää elämä vaihdossa aijoittain on. Tietenkin se fakta, etten ole vielä päässyt kouluun ja kiinni normaaliin arkirutiiniin, korostaa vielä tätä. Olen kuitenkin niin kiitollinen siitä, että mulla on seuranani Cata, enkä ole joutunut hengailemaan kaikkia päiviä yksinäni muiden työskennellessä.
       Kolmen viikon aikana olen ehtinyt oppia monia uusia korttipelejä, syönyt Tim Hortonsissa aivan liian monta kertaa, lenkkeillyt pitkin Monktonin maissipeltojen viertä sekä tavannut monia vaihtareita. Kaikkea tavallista, mitä normielämään nyt kuuluukin.

Kolme viikkoa on sisältänyt paljon kaikkea kivaa, kuten kolme matkaa Torontoon! Mun kauan haaveena ollut unelma päästä katsomaan lätkää Air Canada Centeriin toteutui, kun tiistaina 20.9 suunnattiin katsomaan World Cup of Hockey:ta! Saatiin ihan uskomattomat paikat Suomi-Ruotsi otteluun ja tunnelma oli sanoinkuvaamaton. Vaikka hävittiin peli ärsyttävästi 2-0, oli toi päivä yks hienoimpia mun vaihdon aikana.

 

Innokkaat Suomi-fanit, Cata ja mä

Kuvista näkee, että meillä oli todellakin ihan huippupaikat! Istuttiin ihan Ruotsin jäähyaition vieressä, jään tasalla. Oli uskomatonta nähdä sellaisia huippupelaajia kuin Koivu, Granlund, Filppula ja Komarov livenä. Myös Sedinin veljekset olivat pelissä mukana ja nakuttivat pisteitä. Eniten odotin Lainetta ja hänen one-timer:iaan, mutta tällä kertaa ei onnistanut :( Kaiken kaikkiaan peli oli todella hyvä ja Suomella oli enemmän vetopaikkoja kuin Ruotsilla. Viimeistelyä vain täytyy harjoitella...

Vera, mä ja Cata pelin jälkeen

Tosissaan oli hieno kokemus päästä käymään Air Canada Centerissä, jonne mahtuu yhteensä lähes 20 000 ihmistä. Vapaita paikkoja oli jonkin verran ja ruotsalaisia varmaan kaksi kertaa enemmän kuin suomalaisia, mutta se ei menoa haitannut! Oli ihana nähdä kuinka mun innostus lätkään on alkanut tarttua Cataankin, jonka ensimmäinen live-peli tämä siis oli. Ei se mitään, vaikkei kaikkia sääntöjä tunnettu, tärkeämpää oli elää pelissä mukana!

Postauksen piti käsitellä viime viikkojen tekemisiä, mutta se taisikin keskittyä enemmän World Cuppiin, sori. Jos teillä on jotain toiveita postausten suhteen niin pistäkäähän kommenttia tulemaan!

Last week

Nyt olen ollut Kanadassa, tarkemmin Ontariossa, vähän yli viikon ja tulin kertomaan kuulumisia & mitä kaikkea olen puuhaillut viikon aikana. Saavuttuamme Kanadaan vietimme seuraavat kolme päivää orientaatioleirillä Stratfordissa, jossa tutustuin lähes 50 Kanadaan tulleeseen vaihtariin. Kuuntelimme luentoja vaihtoon liittyvistä asioista, pelasimme korttia, kickball:ia ja uimme asuntolan uima-altaassa! Leiri oli kaikenkaikkiaan tosi kiva.
     Sunnuntaina ajettiin kylään nimeltä Monkton, jossa majailen tällä hetkellä lyhyemmän tai pidemmän ajanjakson. Mun kanssa samaan taloon asettui Cata-niminen vaihtari Chilestä ja hänestä onkin tullut yksi parhaimpia kavereitani täällä. Ensimmäiset päivät vaan hengailtiin kotona, katsottiin TV:tä, otettiin aurinkoa ja luettiin, ei siis mitään ihmeellistä.
     Tiistaina lähdettiin kuuden vaihtarin voimin Niagaran putouksille, jossa vietettiin koko päivä. Lämpötila kohosi yli 30C, joten lämpöä riitti! Otettiin kuvia putousten luona ja sen jälkeen kierreltiin Kanadan "Vegasissa" eli Niagaran putousten vieressä olevalla alueella, joka on täynnä casinoita, elokuvateattereita jne. Vaikka olinkin käynyt putouksilla viime vuonna perheeni kanssa, oli näky silti uskomaton!

Meijän vaihtariporukka Niagaralla, vas. Vera (Saksa), Maena (Sveitsi), mä, Cata (Chile), Raphael (Saksa) ja Joel (Suomi)

     Keskiviikkona päätettiin lähteä neljän vaihtarin kanssa Missisaugaan, sillä meidät oli kutsuttu yökylään Tiesin (Hollanti) hostperheen luokse. Missisauga on aivan Toronton vieressä oleva kaupunki, ja siellä asuukin paljon Torontossa työskenteleviä. Yhteensä meitä oli Tiesin hostperheen luona 7vaihtaria ja saatiin koko basement itsellemme. Heti saavuttuamme lähdimme kuitenkin bussilla kohti Torontoa, jossa vietimme erittäin hauskan ja aurinkoisen päivän.

Päivä sisälsi todella paljon kävelyä ja parin vikatikin jälkeen löysimme tiemme Toronton Chinatowniin, jossa söimme kiinalaisessa ravintolassa TOSI hyvää kiinalaista. Jos tarkkaan katsoo, voi huomata, että alla olevassa kuvassa kaikkien puhelimet ovat pinossa keskellä pöytää. Ties (Hollanti) keksi hyvän kisan, jotta puhuisimme keskenämme, ja se todellakin toimi! Kaikkien tuli siis laittaa kännykkänsä pöydälle ja se kuka ensin katsoi puhelimeensa tulevia viestejä, joutui maksamaan kaikkien juomat. Viiden minuutin jälkeen Maena hävisi, mutta me muut emme koskeneet puhelimiimme koko ruokailun aikana. Tämä on kisa, jota tulen varmasti pelaamaan myös kotona!

    Chinatownin jälkeen suuntasimme vielä Toronto Eaton Centeriin, eli ostoskeskukseen! Kaikki oli kuitenkin jo aika väsyneitä tässä vaiheessa ja kello oli paljon, joten ei ehditty shoppailla kauhean kauaa.

Cata (Chile) ja minä

      Palattiin bussilla Missisaugaan kymmenen jälkeen ja loppuilta vietettiin katsoen kauhuleffoja aamuyöhön saakka. 

      Seuraavana päivänä osa vaihtareista halusi mennä takaisin Torontoon, joten otettiin bussi ja 40minuutin kuluttua saavuttiin taas Ontarion pääkaupunkiin. Tavattiin pari vaihtaria ja kuuden ihmisen voimin suunnattiin lautalla Toronto Islandiin. Vietettiin lähes koko päivä kävellen saarella ja pojat kävivät jopa uimassa Lake Ontariossa. Ilma oli todella kuuma, joten vedessä käveleminen viilensi mukavasti. Tässä vielä vähän kuvia saarelta ja tietenkin Toronton kuuluisa siluetti:

Raphael (Saksa) ja mä

 

Let´s go to the beach beach

 Illalla tultiin takaisin Missisaugaan, jossa tehtiin yhdessä illallista koko porukalle. 7 vaihtaria avustamassa perheen äitiä kokkaamisessa oli aikamoista menoa, mutta hauskaa oli! Tehtiin perheen YFU-perinteen mukaisesti spätzleä ja tomaattikastiketta. Loppuilta kului pelatessa Guitar Heroa ja kuulin olevani harvinaisen huono kitaristi XD

 

       Kahden päivän reissu Torontossa oli todella hauska ja näitä ihmisiä tulee ikävä. Onneksi nähdään kuitenkin tammikuussa järjestettävässä Dog Sled Tripillä! Asia, joka kiinnitti erityisesti huomioni, oli se, kuinka turvallinen kaupunki Toronto on. Saimme kulkea siellä vapaasti, eikä ollut mikään ongelma saapua kotiin bussilla pimeän tultua. Tässä yksi syy, miksi tämä 3miljoonan asukkaan kaupunki on yksi lempikohteistani. Tekemistä löytyy moneksi päiväksi, ja toivonkin pääseväni takaisin vielä vuoden kuluessa.

Mathis (Ranska), mä ja Arno (Belgia). Mathis: À bientôt et passer une année magnifique!